Rinnekoneet valjastettiinavuksi järviruo’on niittoon
Lännen Järviperkaus valjasti kaksi rinnetampparia järviruo’on talvikorjuuseen. 12 hehtaarin ruovikosta kertyi 200 kuutiota ruokosilppua. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoLUVIA (MT)
Kaksi isoa rinnetampparia kiertää luvialaista merenrantaruovikkoa. Lumi pöllyää, sillä maanantaina aamupäivällä tuiskusi.
Lännen Järviperkaus kokeilee yhdessä Velho-hankkeen kanssa uudenlaista korjuutapaa vesirajassa kasvavien ruovikoiden korjaamiseen. Etumainen tamppari vetää isoa peräkärryä ja perässä tulee toinen, jonka eteen on asennettu nurmien korjuussa käytetty kaksoissilppuri.
Parissa päivässä koko 12 hehtaarin ala on korjattu. Talteen saatiin 200 kuutiota ruokosilppua.
Runsas puolet viedään poltettavaksi läheiselle broileritilalle ja loput käytetään tukiaineeksi kompostointiin. Lumipyryn jäljiltä korren sekaan tuli turhan paljon lunta, toteaa projektikoordinaattori Terhi Ajosenpää Varsinais-Suomen elykeskuksesta.
Ajosenpään mukaan uusi korjuuketju on sikäli mullistava, että telakaluston ansiosta järviruokoa pystytään korjaamaan pehmeistä ja huonosti jäätyvistä rantaruovikoista.
Ruoko silputaan saman tien, jolloin se on vaivatonta kuljettaa jatkokäyttöön. Tampparin keulalle on asennettu Elhon 1,7 metrin kaksoissilppuri.
”Leveämpikin saisi olla, jotta työ joutuisi, mutta sellaisia ei ole markkinoilla”, toteaa toimitusjohtaja Sami Starck Lännen Järviperkauksesta. Tamppareiden 420 hevosvoimaa riittävät leveällekin kalustolle.
Yhtiö on niittänyt vuosittain parisataa hehtaaria ruovikoita kesäaikaan rinnekoneella, mutta silppua ei ole pystytty keräämään talteen eikä aiempaa kokemusta talviniitosta ole.
Luvian jälkeen kalusto siirretään Maskuun Oukkulanlahdelle, missä ruovikoita riittää.
Ajosenpään mukaan etelärannikon rantaruovikot on kartoitettu satelliittikuvista. Ruovikoiden alaksi saatiin 30 000 hehtaaria. Yksin Maskussa ruovikoita on 1 300 hehtaaria. Ruovikot ovat laajentuneet nopeasti.
Kaukokartoituksen perusteella arvioitiin, että kolmannes ruovikoista on mahdollista korjata, Ajosenpää kertoo.
Niittämisellä yritetään estää ranta- ja vesialueita kasvamasta umpeen. Ennen karjan laidunnus piti rannat avoimina.
Ajosenpään mukaan umpeen kasvaminen heikentää rantaluonnon monimuotoisuutta ja veden laatua.
Myös metaanipäästöt voivat kasvaa ja umpeen kasvaminen haittaa rantojen käyttöä. Kesäasukkaat haluavat nähdä avointa vettä mökkirannassa.
Haittoja voidaan torjua, kun leikkuu suunnitellaan hyvin. Niittäminen voidaan ulottaa myös Natura-alueille, kuten Maskussa tehdään, Ajosenpää sanoo.
Ajosenpää toivoo, että järviruo’on korjuuseen saadaan oma
tukimuoto, jotta hoitoon erikoistunutta yrittäjyyttä sekä korjuulaitteistoja pystytään kehittämään.
Järviruo’on niitolla saadaan myös ravinteita pois rantavesistä, kun ruoko niitetään kesällä. Tonnissa kesällä korjattua ruokoa on keskimäärin runsas kilo fosforia ja toistakymmentä kiloa typpeä.
Kesällä korjattu ruoko sopii myös maanparannusaineeksi ja viherlannoitteeksi sekä biokaasun tuotantoon.
Järviruoko on viljan oljen ja ruokohelven tapainen polttoaine ja energiaa on suunnilleen saman verran. Tuhkaa tulee olkea ja ruokohelpeä vähemmän ja tuhkan sulamispistekin on korkeampi.
Ruoko kannattaa silputa, jotta kuljetus vie mahdollisimman vähän tilaa.
Hehtaarilta saadaan talteen noin viisi tonnia ruokoa kuiva-aineeksi laskettuna. Se vastaa yhden omakotitalon vuotuista lämmitystarvetta.
Ajosenpään mukaan polttamista on kokeiltu Tallinnan yliopistossa, mutta käytännön kokemuksia tarvitaan lisää. Asia korjaantuu ensi viikolla, kun ruokosilppua aletaan polttaa megawatin biokattilassa.
Broileritilalle valmistui syksyllä lämpölaitos, jossa voidaan polttaa myös korsimaisia polttoaineita sellaisenaan. Polttokokeet tehdään ruokosilpulla, ja Satakunnan ammattikorkeakoulu mittaa savukaasuista, kuinka palaminen onnistuu.
Ensi viikolla Maskussa korjattava ruoko on tarkoitus pelletöidä ja testata ruokopellettien poltto-ominaisuuksia tavallisessa pellettikattilassa.
VEIKKO NIITTYMAA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
