Omistajallaon edelleen väliä
Pienen, viennistä riippuvan kansantalouden katsotaan hyötyvän globalisaatiosta eniten, koska kaupan esteiden poistaminen helpottaa pääsyä kansainvälisille markkinoille. Näin varmasti on, mutta kehityksellä on myös kääntöpuolensa.
Kansainvälistymisen seurauksena yhä suurempi osa tuotannosta on siirtynyt isoille kansainvälisille yrityksille. Myös yritysten omistaminen keskittyy pääomasijoittajille. Pääomasijoittajia ei useinkaan kiinnosta yrityksen pitkäaikainen kehittäminen, vaan lyhyen aikavälin voitto.
Suomessa on puhuttu jo vuosia tytäryhtiötalouden uhasta. Varoittelusta huolimatta tytäryhtiötalous näyttää etenevän vääjäämättä.
Myös suomalaiset yritykset ovat olleet ostoksilla ulkomailta, mutta menestys on ollut usein heikko. Hyvänä huonona esimerkkinä ovat metsäyhtiöt, joiden ostosmatkat muun muassa Yhdysvalloissa ja Kanadassa ovat tuottaneet miljardien tappiot. Soneran ostosmatka Saksaan on yksi Suomen yrityshistorian kalleimmista virheistä. Menestyksiä eivät ole olleet myöskään lihatalojen ja mediayhtiö Sanoman ulkomaiden valloitus
Suomalaisten yritysten myyminen sen sijaan on sujunut vauhdikkaasti. Taloustaantumasta huolimatta suomalaiset yritykset ovat myös viime aikoina kiinnostaneet kansainvälisiä ostajia.
Esimerkiksi teräsyhtiö Ruukki myytiin ruotsalaiselle SSAB:lle, Nokian puhelimet yhdysvaltalaiselle Microsoftille ja Vacon tanskalaiselle Danfossille. Ruotsalainen sijoitusyhtiö Investor nurkkaa Wärtsilää, josta kesällä oli kiinnostunut brittiläinen Rolls-Royce. Skotlantilainen Weir Group halusi ostaa Metson.
Aikaisemmin on myyty Ruotsiin muun muassa Sonera ja Nordea. Norjalainen Yara osti muutama vuosi sitten Kemira GrowHow’n fosforiesiintymineen. Kaivosyhtiöt ovat lähes kokonaan ulkomaisessa omistuksessa. Monet hoiva-alan yritykset ovat myös ulkomaisessa omistuksessa.
Yritysten myynnin yhteydessä väitetään usein, ettei omistajilla ja pääkonttorin sijainnilla ole merkitystä. Esimerkiksi Microsoft lupasi Nokia-kaupan yhteydessä, että Suomesta tulee yhtiön innovaatiokeskus. Kolmen kuukauden kuluttua alkoivat rajut saneeraukset. Kehutulle osaamiselle ei ollutkaan kysyntää.
Periaatteessa ulkomainen pääoma ja investoinnit ovat tervetulleita kun syntyy jotakin uutta. Valmiiden, menestyvien yritysten myymiseen liittyy vaara, että osaaminen ja tuotanto siirretään muualle. Vaikka näin ei kävisikään, niin ainakin merkittävä osa verotuloista siirtyy ulkomaille.
Yksityiset henkilöt tekevät yrityksilleen, mitä parhaaksi näkevät. Kun yritys on pörssissä, se on periaatteessa koko ajan myynnissä. Valtion on kuitenkin turha edellyttää yksityisiltä yrityksiltä yhteiskuntavastuusta, jos samaan aikaan yhteistä omaisuutta myydään tai aiotaan myydä ulkomaille.
Rahapulassa valtio myy metsiään pohjineen ja Altiasta sen on aikomus luopua kokonaan. Vaikka eduskunta asetti Altian myynnille ehtoja, ei niillä ole kaupan jälkeen merkitystä.
Tuottavan omaisuuden myynnin sijaan valtio voi olla aktiivinen sijoittaja. Valtio osti pari kuukautta sitten Turun telakan yhdessä saksalaisen Meyer Werftin kanssa. Ilman valtion mukaantuloa telakka olisi todennäköisesti lakkautettu.
On ymmärrettävää, että valtio joutuu rahapulassa miettimään kaikkia mahdollisia keinoja. Tuottavan omaisuuden myynti ei kuitenkaan kauan lämmitä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
