Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Kuntataloudessa edessä ”ihan hirveä vuosi” – alijäämä ensi vuonna yli neljä miljardia eikä valtion apua näkyvissä

    Hallituksen pitäisi käsitellä kuntatalouden tulevaisuutta budjettiriihessä. Kuntien tehtävien vähentämistä ei valmistella.
    Kuva: Jukka Pasonen

    Kuntien taloudellinen tilanne on tukala, mutta tästä vuodesta ne vielä selviävät. Nyt auttaa valtion koronatuki, mutta ensi vuodelle vastaavaa ei ­ainakaan vielä ole tiedossa.

    Ensi vuodesta tuleekin kuntatalouden historian heikoin, ennustaa Kunta­liiton pääekonomisti Minna Punakallio.

    ”Ja reilusti heikoin. Siitä tulee ihan hirveä vuosi, jos mitään ei tehdä. Valtion budjetista ei ole tulossa lisäapua. Näkymä on tosi paha, eikä sitä ole ymmärretty vielä.”

    Kuntien velkaantuminen lisääntyy Punakallion arvion mukaan ensi vuonna yli neljällä miljardilla eurolla.

    Eikä Punakallion ennusteissa sen jälkeenkään näytä hyvältä. Velkaantuminen pahenee lähivuosina reilulla kolmella miljardilla vuodessa.

    Tähän saakka kuntataloudessa on pidetty sopeuttamistarpeena noin miljardia euroa.

    Kunnallisveroa korottamalla yhden miljardin kokoaminen tarkoittaisi keskimääräiseen kunnallisveroon noin yhden prosenttiyksikön korotusta, Punakallio laskee.

    Tulevaisuuteen voidaan tietysti vaikuttaa. Hallitus onkin luvannut, että syyskuun budjettiriihen yhteydessä käsitellään kuntatalouden tulevaisuus.

    ”Tulevat uudenlaiset kunnat, joiden tehtävät ovat kapeampia. Keskustelu tulevaisuuden kunnista täytyy aloittaa”, valtiovarainministeri Matti Vanhanen (kesk.) sanoi MT:n haastattelussa (MT 14.8.).

    Siksi onkin outoa, että Punakallio ei ole kuullut valtiovarainministeriön (VM) virkamiehiltä tietoja kuntapaketin valmistelusta.

    Punakallio tapasi VM:n kuntavirkamiehiä viime viikon torstaina.

    ”Kukaan, joka näitä kunta-asioita valmistelee, ei tiennyt mitään. Kuntatalousohjelman valmistelun yhteydessä ei ole puhuttu mitään. Ehkä budjettiriiheen ilmestyy yhtäkkiä paperi, jossa uudet kuntien tehtävät ja velvoitteet selviävät.”

    Merkittäviä aloitteita ei ole kuulunut poliitikoiltakaan.

    ”Päättäjät on yksilöinä ihan mielettömän fiksuja, ja kyllä he tietävät asioista. Jokainen valiokunta, joita olen tavannut, on täynnä ihmisiä, jotka todella ymmärtävät asioita. Silti mennään vanhoihin ohjelmiin, ja oma näkemys puuttuu”, Punakallio miettii, miksi muutokset ovat niin vaikeita.

    Siksi hän ei usko kuntien tehtävien vähentyvän.

    ”Hirveän rohkaisevaa uudistusta en odota”, hän kommentoi syyskuun budjettiriihtä. Valmisteluaikaa on nyt kaksi viikkoa.

    Kuntien tehtävät ovat itse asiassa lisääntymässä. Hoitomitoitus ja oppivelvollisuuden pidentäminen lisäävät kuntien menoja.

    Kovin paljon paremmin ei mene kuntatasolla. Pienissä kunnissa korona ei ole iskenyt yhtä kovaa kuin isoissa. Mutta niissä pitäisi valmistautua rakenne­muutokseen.

    ”Tyypillistä päättäjätasolla on, että toivotaan tulevaisuuden olevan viime vuosien kehitystä parempi ja väestönkehitys olisi odotettua parempaa.”

    Joissain kunnissa asetetaan toivoa etätyön lisääntymiseen ja kaupungistumiskehityksen kääntymiseen. Ne voivat tasoittaa alaspäin osoittavaa käyrää.

    ”Mutta ei niitä ihan helpolla pitäisi ottaa budjetoinnin pohjaksi. Rakenne­muutoksesta on paljon tietoa”, Punakallio sanoo.

    Kunnissa valmistellaan ensi vuoden budjetteja parhaillaan.

    Kuntien velkaantumisesta on tietoa vuodesta 1975 lähtien. Silloin kunta­talous oli ylijäämäinen, ja tilanne jatkui aina 1990-luvun lamaan saakka.

    Mutta lamassakaan ei velkaannuttu yhtä paljon kuin nyt. Syynä on, että 1990-luvulla veroja kiristettiin tuntuvasti ja palveluja leikattiin isolla kädellä. Itse asiassa lama vahvisti kuntien taloutta.

    Nyt ovat toiset ajat, eikä palvelujen leikkaamista juuri pohdita.

    ”Linja on, että hyvinvointiyhteiskunta pidetään tiukasti omissa hyppysissä ja kehitetään. Tuntuu, että palveluja ollaan vielä valmiita parantamaan eikä leikkaamaan.”

    Kunnat ovat riippuvaisia valtion päätöksistä. Jossain välissä yhteys vaatimusten ja resurssien välillä katkeaa.

    ”Herrat miettii kikyjä ja heiluttelee miljardeja, ja samalla kunnat on vedetty loppuun. Pelivaraa kunnille ei nyt anneta.”

    Yksi esimerkki on vaalikausikaupalla valmisteilla ollut sosiaali- ja terveyden­huollon uudistus. Monessa kunnassa odotetaan sen vahvistavan kuntataloutta.

    Punakallio on eri mieltä.

    ”Sote ei ole säästöpäätös. Keskustelu siitä hämää ja peittää kaiken muun keskustelun alleen.”

    Helsinki ja muut isot kaupungit ovat pitäneet kuntatalouden keskiarvoja hyvänä. Mutta nyt nekin voivat kyykätä. Siitä ei kuitenkaan tule pysyvää, vaikka koronan jäljet voivat kestää vuosia.

    ”Korona heikentää isoja kaupunkeja. Kun ne pääsevät yli, lähtee talous tasapainottumaan.”

    Paineita veronkorotuksille on selkeästi viime vuosia enemmän. Korotukset ovat olleet maltillisia viime vuosina, ja niistä on päättänyt noin 50 kuntaa vuosittain.

    Nyt Punakallio arvelee joukon kasvavan merkittävästi.

    ”Jos budjettiriihestä ei tule koronatukea, se tarkoittaa tulojen laskua ensi vuonna. On ihan selvää, että kustannukset eivät laske. On pakko korottaa veroja.”