Ruotsissa nitraattidirektiivikoskee pientä osaa maasta
BRYSSEL (MT)
Ruotsissa lannanlevityksen aikarajat eivät ole yhtä tiukkoja kuin Suomessa, koska vain pieni osa maata on määritelty nitraattidirektiivin mukaiseksi herkäksi alueeksi.
”Siinä suhteessa tilanne on parempi kuin Suomessa. Kunnilla on myös mahdollisuus antaa poikkeuksia lannanlevityksen aikarajoihin”, Ruotsin maataloustuottajajärjestön puheenjohtaja Helena Jonsson kertoo.
Nitraattidirektiivin velvoittavat säännöt koskevat vain Etelä-Ruotsin rannikkoaluetta ja suurten järvien aluetta Keski-Ruotsissa.
Jonssonin mukaan EU-komissio on halunnut laajentaa herkkää aluetta, mutta toistaiseksi Ruotsin hallitus ja tuottajajärjestö ovat onnistuneet vakuuttamaan komission siitä, että nitraattien määrä vesistöissä on vähentynyt.
Lantasäiliöiden täyttyminen on ongelma myös Ruotsissa, koska kesän ja syksyn aikana on kärsitty runsaista sateista. Jonssonin mukaan tilanne kuitenkin vaihtelee kunnittain. Osa kunnista on antanut lietteen levitykseen jatkoaikaa, osa ei.
Ruotsista poiketen Suomessa koko maa on määritelty nitraattiherkäksi alueeksi. Nitraattidirektiivi pantiin toimeen valtioneuvoston asetuksella vuonna 2000.
Asetuksen antoi silloin ympäristöministerinä toiminut Satu Hassi (vihr.). Hassi ei enää muista, mikä oli tärkein peruste koko maan nimeämisellä herkäksi alueeksi.
Vesiensuojeluasioita ympäristöministeriössä tuolloin hoitanut hallitusneuvos Ulla Kaarikivi-Laine muistelee, että yhtenä perusteena oli viljelijöiden tasa-arvoinen kohtelu maan eri osissa.
”Tehtiin ihan tietoinen päätös, että koko maa otetaan mukaan. Ratkaisuun päädyttiin ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön välisissä neuvotteluissa.”
EU:n nitraattidirektiivi säädettiin vuonna 1991. Suomessa se tuli voimaan jo ETA-sopimuksen myötä 1994. Kansallista toimeenpanoa kuitenkin vitkuteltiin vuoteen 2000 asti.
Direktiivin tavoite on vähentää maatalouden typpikuormitusta vesistöihin.
Direktiivin mukaan jäsenmaiden täytyy määritellä nitraattiherkät alueet, joita koskevat pakolliset määräykset muun muassa lannanlevityksen aikarajoista. Aikarajat ovat jäsenmaiden omassa harkinnassa, mutta kerran määriteltyjä aikarajoja täytyy noudattaa.
MT:n EU-komissiosta saaman tiedon mukaan tästä voitaisiin direktiivin mukaan kuitenkin poiketa erittäin poikkeuksellisissa ja tarkoin rajatuissa tilanteissa, jos viljelijöiden lantasäilöt ovat täyttymässä.
Poikkeusperusteet pitäisi sitä ennen määritellä kansallisessa lainsäädännössä.
EU-tuomioistuin on antanut muun muassa Luxemburgille langettavan päätöksen nitraattidirektiivin puutteellisesta toimeenpanosta.
Luxemburgissa maatalousministerillä oli mahdollisuus antaa poikkeuksia lannanlevityksen aikarajoista vaikeiden sääolojen tai maatilojen muiden vaikeuksien takia.
Tuomioistuimen mukaan poikkeusperusteet oli kuitenkin määritelty liian yleisesti, eivätkä ne siten olleet direktiivin mukaisia.
NIKLAS HOLMBERG
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
