Valinta ei kohdistunut sinuun
Kolumni: Suvi Niemi
Minua raivostuttaa, kun työhakemukseen vastataan passiivimuotoisella ilmauksella ”valinta ei kohdistunut sinuun”.
Ihan kuin valinta olisi ulkoistettu jollekin tuntemattomalle taholle, joka vapauttaa työnantajan ikävästä tehtävästä ilmoittaa kielteinen päätös hakijalle.
Hakijalle ei saa lirkutella, että nyt vain kävi näin, vaan pitää kertoa selkeästi, miksi häntä ei valittu. Vai lottokoneellako niitä työhakemuksia rankataan?
Työnantaja voisi ihan rehellisesti kertoa, että Pertti sai pankkiirin paikan, koska hänen kädenpuristuksensa oli vakuuttavampi kuin sinun, Pekka. Tai että chat-juontajaksi valittiin Henna, koska hän oli pirteämpi kuin sinä, Raija.
Sekään ei ole reilua, että valinnoista päättävä esimies käskee sihteerinsä tai viimeisimpänä firmaan palkatun harjoittelijan soittamaan valitettavasti ei -puheluita.
Joissain tapauksissa hyväksyn
persoonattoman vastauksen. Jos on itse täyttänyt nettihakemusta kuin lottokuponkia, ei voi muuta olettaakaan.
”Saimme 14 000 hakemusta. Valitettavasti valinta ei kohdistunut sinuun”, minulle vastattiin kun taannoin hain
erääseen metsäteollisuusyritykseen töihin. Ei se mitään, en olisi tarkemmin ajateltuna sinne halunnutkaan.
Kilpailevasta sanomalehdestä ilmoitettiin ystävällisesti viisi kuukautta hakemuksen jättämisen jälkeen, että ”valitettavasti tiemme eivät tällä kertaa kohdanneet”. Lähes runollista!
Mutta silloin kun hakija pääsee työhaastatteluun asti, ei vastaukseksi riitä sama sähköposti, joka lähetetään kaikille sadoille pyrkyreille.
Eräs vastavalmistunut lakimiesystäväni haki paikkaa valtionhallinnosta ja pääsi haastatteluun. Haastattelussa ystävääni ylistettiin, mutta silti vastaukseksi hän sai ainoastaan ankean automaattivastauksen ”kiitos mielenkiinnostasi, valinta ei tällä kertaa kohdistunut sinuun”. Kun ystäväni tivasi perusteluja, niitä ei herunut.
Miten ihmeessä ihminen voi kehittyä työnhaussa, jos haastattelija ei suostu kertomaan, missä meni mönkään?
Työhakemuksien kirjoittaminen ei ole herkkua.
”Hei, olen kaikkivoipa superihminen, taivun mihin vaan, enkä ole yhtään ärsyttävä.” Itseään pitää kehua niin, että nolottaa. Ei yhtään käy kateeksi niitä nuoria, jotka paraikaa raapustavat kesätyöhakemuksia.
Sitten kun pahoitteluviesti kolahtaa sähköpostiin, hakijan pitää taas koota itsensä itsesäälin syövereistä ja kiillottaa korulauseet uuteen kuosiin.
Toki työnhakija voi itsekin katsoa peiliin, jos jokaiseen hakemukseen tulee tyhjänharmaan kieltävä vastaus. Olisi kuitenkin työnantajalta ystävällistä kertoa suoraan, millä taikasanoilla haastatteluun pääsee.
Hyvä tapa välttyä viralliselta valitteluviestiltä on tietysti mennä kyselemään töitä kasvotusten. Se vaatii hakijalta huomattavasti enemmän rohkeutta, mutta myös työnantajalta pokkaa kiemurrella tilanteesta kunnialla.
Työnantajat voisivat ottaa mallia maajusseista, jotka mutkattoman rehellisesti toteavat morsianehdokkailleen, että sydän sykkii kiihkeämmin toiselle. Oli syy mikä tahansa, se pitää myös sydämen asioissa kertoa rehellisesti.
”Minna niin näppärästi kokosi
mansikkalaatikot ja laittoi ruuankin”, totesi maajussi televisiossa.
Kelpaa selitykseksi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
