”Kaikki lihalajit tarvitsevat tuntuvanja pikaisen korotuksen tuottajahintaan”
Liha-alan kriisi koskee kaikkia sektoreita, MTK:n lihajaostojen puheenjohtajien perjantaisessa kokouksessa korostettiin.
Julkisuudessa on puhuttu eniten sikatalouden vaikeasta tilanteesta, mutta myös naudan-, siipikarjan- ja lampaanlihan tuottajat elävät keskellä kustannuskriisiä, kokousta johtanut MTK:n toinen puheenjohtaja Mauno Ylinen totesi.
Tilanteesta ei ole muuta ulospääsyä kuin tuottajahintojen tuntuva ja pikainen korottaminen, kokouksessa huomautettiin.
Ylisen mukaan vilja- ja kotieläinväen vastakkainasettelu on taas alkanut nostaa päätään.
”Emme kritisoi rehuviljan hinnan nousua”, hän korosti.
”Maatalouden kaikkien sektorien täytyy olla kannattavia. On hyvä, että rehuviljan tuotannon tilanne on nyt parantunut.”
Rehun hinnan nousu on saatava vyörytettyä läpi elintarvikeketjun kuluttajahintoihin asti, hän korosti. Kuluttajien maksama lisä on sitten siirrettävä lihan tuottajahintaan.
Viljan lisäksi erityisesti soija, lannoitteet ja polttoaineet ovat kallistuneet rajusti. Soijaa rehuteollisuus osti tammikuussa 350 eurolla tonnilta, nyt hinta on 600 euroa.
Tämä tietää esimerkiksi broilerituotannossa 16 sentin kustannuspainetta lihakiloa kohti – kahdeksassa kuukaudessa ja pelkästään yhtä rehukomponenttia koskien.
Kotieläinasiamies Jukka Rantala kertoi, että vuosina 2010–2012 sianlihan tuotantokustannukset ovat nousseet 55 senttiä lihakiloa kohti. Jotta kustannusten nousu saataisiin katettua, lihakilon tuottajahinnan pitäisi nyt olla kaksi euroa. Todellisuudessa se on 1,65 euroa.
”Eikä lähtökohta eli vuoden 2010 tilanne ollut sekään hyvä, silloinkin oltiin huonossa hapessa.”
Näin laskien sikaketjun tuottajilta puuttuu 70 miljoonaa euroa, nautaketjusta 40 ja broileriketjusta 20 euroa, Rantala totesi. ”Siis vähintään 130 miljoonaa euroa, kun Atrian toimitusjohtaja Juha Gröhn puhui MT:n haastattelussa 100 miljoonasta.”
Jaostojen edustajat kertoivat kukin sektorinsa tämänhetkisestä tilanteesta. Kaikki elävät kriisitunnelmissa.
Lammasjaoston puheenjohtaja Outi Sirola totesi, että lampaanlihan hinta on viime vuosina noussut, mutta alan kannattavuus on edelleen lihasektoreista heikoin.
Moni lihasikala on jo jättänyt karsinansa tyhjiksi. Samaa vientiä kuuluu muista tuotantosuunnista.
”Maitotilat ihmettelevät, miksi vasikat eivät liiku”, nautajaoston puheenjohtaja Tomi Toivanen kertoi. Hän totesi, että monet lihatilat eivät enää uskalla ottaa uusia eläimiä, koska niistä ei jää mitään käteen.
Samaa viestiä toi siipikarjajaoston puheenjohtaja Matti Kangas. ”Untuvikkoja otetaan nyt vastaan hyvin tarkkaan harkiten. Tilanne alkaa olla tosi kriittinen ja se voi pahentua entisestään nopeasti.”
Myös sikajaostoa edustava Pertti Hakanen arvioi, että tilanne saattaa ajautua kaoottiseksi lähiviikkojen aikana. ”Lihatalot nostavat hintoja 2–3 sentillä, mikä ei riitä mihinkään. Tehostamisen varaa ei tiloilla enää ole, ja jaksaminen alkaa olla äärirajoilla.”
”Lisäksi yksimahaispuolella tukipolitiikka pettää alta”, Ylinen muistutti.
Toivanen ja Kangas huomauttivat, että lihaa tuottavien tilojen supistamispäätökset heijastuvat nopeasti laajalle: paitsi untuvikkoja, vasikoita tai porsaita tuottaville tiloille, myös kuljetuksiin ja elintarviketeollisuuteen.
”Onko kansantaloudellisesti järkevää päästää oma tuotanto rapautumaan?”
Toivanen korosti myös, että tilanne iskee kipeimmin niihin, jotka ovat uskoneet tulevaan ja tehneet investointeja – niihin, joiden varassa tulevaisuuden tuotannon piti olla.
Kokouksessa todettiin, että elintarvikeketjun hinnoittelumekanismit ovat tällä hetkellä vääristyneet.
Tiukoilla oleva elintarviketeollisuus ei saa kaupalta mitään myönnytyksiä. Hintasopimukset ovat niin pitkiä, että kustannukset ehtivät karata täysin käsistä ennen kuin hinnoista taas neuvotellaan.
”Sopimuskausia on pystyttävä lyhentämään. Apua tilanteeseen tarvitaan tänään eikä viikkojen tai kuukausien päästä”, Hakanen korosti.
SATU LEHTONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat