VIERASKOLUMNI Joustamattomat
Jos suomalaisten työmarkkinajärjestöjen arjesta tehtäisiin tositeeveetä, voisi sarjan nimenä olla vaikkapa ”Joustamattomat”.
Joku voi ihmetellä, eikö Kaunistolle mikään riitä, kun juuri on saatu aikaan kolmasti kielletty tupo ja vielä maltillisin korotuksin.
On saatu niin. Kyllä hintakilpailukykymme viennissä hieman paranee ja saavutus sekin, ettei se enää heikkene. Niinhän kävi viime sopimuskierroksella, kun yltiöoptimisteja oltiin laman nujerruksen suhteen.
Samaa palkkaerojen duurisävelmää on vedelty koko 2000-luku eikä nyt vaikeuksiaan poraava vientiteollisuus ole ollut tässä yhtään johdonmukaisempi. Se on kymmenessä vuodessa jakanut miljardiosingot omistajilleen ja jättänyt tulevan kasvun eväät leipomatta. Tuotekehitystä on tehty lähinnä valtion ja veronmaksajien piikkiin, kun kerran rahaa on auliisti sieltä sisään juoksutettu.
Viennin maailmassa on sinällään totuttu suhdanteisiin, jotka välillä vetävät ja toisinaan sitten taas eivät. Tuttu metalliyrittäjä kehui taannoin metallin työehtosopimuksia siitä, että ainakin hänen mestoillaan melkein kaikki käy. Toki tuo yritys on ollut mahtavassa kasvukierteessä lyhyttä lomautusjaksoa lukuun ottamatta.
Mutta entäpä valtio ja kunnat: siellä on oltu herran kukkarossa viiden vuoden irtisanomissuojien ja poliittisen varjeluksen kehässä. Tuoreessa muistissa on kokoomuksen erittäin kalliiksi käynyt vaalilupaus, jolla hoitajien palkkoja korotettiin reilusti. Nyt tuota rahaa peritään kuntien asukkailta takaisin pakkoliitoksin ja kahden miljardin säästöpäätöksen painitermein kokonelsonilla.
Tuore työmarkkinaratkaisu tuli kunnille paljon kalliimmaksi kuin Kokkilan EK:lle. Hyvä on, työväen palkoissa tulee melkeinpä mitätön kahdenkympin korotus. Sillä saa parit pullakahvit apsi-asemalla, jossa voi tutussa porukassa jatkaa hallituksen ja Euroopan meiningin arvostelua. Kestäisihän sen, mutta kuntatyönantajia eli meitä kaikkia se ilahduttaa vain hetken. Sopimus maksoi kuitenkin kunnille kolmisensataa miljoonaa ja mikä pahinta: mitään jouston tai järjestelyjen elementtejä ei sopimuspaperiin hyväksytty.
Kunnissa siis jatkuvat kiihtyvällä tahdilla lomautukset ja yt-neuvottelut irtisanomisineen eikä nuoria palkata tilalle. Työn tekemisen ilmapiiri sen kun heikkenee, kun pitäisi kannustaa organisoimaan töitä uudella tavalla ja ylittää ahtaita ammattinimikkeiden rajoja. Ei tämä leikkausten ja jarrutustaistelujen kierre hyvää lupaa suomalaiselle hyvinvointivaltiolle. Attendo kiittää saamastaan luvasta painaa rahaa terveydenhuollon ja vanhushoidon järjestämisessä.
Sopiminen on suomalaista vahvuutta, mutta se mikä on hyväksi viennille, ei aina ole hyväksi suljetulle sektorille. On helppoa siirtää vastuuta kunnille, kun likaista työtä ei tarvitse tehdä itse.
Työmarkkinapolitiikkaan pitäisi kuulua myös vastuu hyvinvointipalveluista: ei sitä voi ulkoistaa itseltään sanomalla, jotta maksammehan veroja ja luommehan uusia työpaikkoja. Kuntapalveluiden tulevaisuus ratkaistaan tässä ja nyt.
Näkyvä vastuu niistä on meillä avoimessa keskustelussa kamppailevilla poliitikoilla. Työmarkkinajärjestöt jatkavat sillä välin Levin seminaareilla välttämättömän eläkeratkaisun siirtotaisteluaan takan ja hyvän konjakin äärellä.
Jospa tämä olisikin sitä tositeeveetä, josta jonkun voisi jo äänestää ulos. Muunkin, kuin sen vallattoman poliitikon.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
