UUTISTAUSTA Maakunnat joutuvat kovaan paikkaan

Sosiaali- ja terveysuudistus hiertää päättäjiä eduskunnan jakarandatuoleilla, mutta siitä voi ennustaa vaikeaa palaa myös maakuntiin. Sote-alueiden pitää päättää palveluista, kun valtiovalta kiristää samaan aikaan raharuuvia Helsingissä.

Valtion virkamiehet ja sairaanhoitopiirien edustajat purkivat viime viikolla sote-tuntojaan toimittajien taustatilaisuudessa ja vaikuttivat hämmentyneiltä. Päällimmäisin toive on löytää viisaita ihmisiä uusien sote-alueille. Huolista suurin on kova kiire: lakiluonnos on jo lausuntokierroksella, vaikka monta asiaa on auki, ei vähiten koko hankkeen laillisuus.

Tarkoitus on, että vuodesta 2017 lähtien viisi sote-aluetta eli 50–70 kunnan kuntayhtymää päättää alueensa sosiaali- ja terveyspalveluista. Alue kerää rahat kunniltaan ja päättää, keneltä ja mitä niillä ostetaan, missä synnytetään, leikataan, kuntoutetaan, asutetaan vanhuksia ja vammaisia tai vieroitetaan viinasta.

Kuntien kesken voi odottaa suurta eripuraa, kun tehokkaiksi trimmatut ja terveet joutuvat kustantamaan muiden viuluja. Maksuosuus määräytyy kaavamaisesti, pääasiassa asukasmäärän, sairastavuuden ja iän perusteella.

Päätöksiä tekevät alueen virkamiehet ja neljän vuoden välein valittavat luottamushenkilöt. Ensimmäisillä valituilla on poikkeuksellisen paljon valtaa: he valmistelevat alueensa palveluverkon, jota tuskin muutetaan neljän vuoden välein.

Sote-alueelta vaaditaan jämäkkyyttä, jotta tehtävien ohella myös valta ei karkaa tuottajaportaalle.

Uudistuksen aikataulua kuvataan ”äärimmäisen kireäksi”. Koska hankkeen takana ovat kaikki eduskuntapuolueet, harva uskoo hankkeen kariutumiseen. Eteneminen on kuitenkin nihkeää, koska ennen vaaleja jokainen liike on väärä: joko äänestäjä, työntekijä tai palveluyritys suuttuu. Tarjolla olisi herkullinen julkinen vai yksityinen -vaaliteema.

Kuntia hämmentää, että sote-sotkun kesken niiden piti ottaa kantaa myös uuteen kuntalakiin, tulossa on lisää lääkärivoimia vaativa uusi päivystysasetus ja valtionosuusjärjestelmä muuttuu.

Sotessa on paljon auki: mitä tehdään palvelunsa jo ulkoistaneille kunnille? Erilaisille tietojärjestelmille? Rakennuksille? Henkilöstölle, jos palveluja ei tilatakaan kunnalta?

Suurin kysymys on kuitenkin rahoitus, joka jää seuraavan eduskunnan päätettäväksi. Virkamiehet eivät kierrättäisi euroakaan kuntien kautta, vaan antaisivat viidelle sote-alueelle verotusoikeuden. Niihin voisi samalla yhdistää kuusi aluehallintoviranomaista.

Kuntien talous on tiukalla ja valtio aikoo määrätä sote-alueille tiukat talousraamit. Uuden kuntalain mukaan myös kuntayhtymille tulee alijäämän kattamisvelvoite. Kriisimenettelyn mahdollisuutta mietitään. Valtio voisi säädellä menoja vuotuisilla budjetin kasvu- tai leikkausprosenteilla.

Tiukka talouskuri on ainoa keino saada säästöjä, koska palveluiden hankintaketjuista voi tulla pitkiä. Mutta:

”Taloudellinen kieli ryömi lakiesitykseen vasta loppumetreillä ja rahasta tuli yhtäkkiä hyväksytty perustelu”, eräs virkamies kuvaa. Se ei johtunut uudesta ministeristä, vaan talousnäkymistä.

Lakiluonnoksessa puhutaan nyt ”kustannustehokkaasta palvelurakenteesta” ja sallitaan palveluiden keskittäminen jos esimerkiksi ”tarkoituksenmukaisuus” ja ”kustannustehokkuus” sitä edellyttävät. Tällä voi perustella mitä vain.

Yhteys sote- ja kuntauudistuksen välillä ei ole kadonnut, ministeriön virkamies sanoo.

”Kasvukeskuksia on yhä vähemmän ja rakennusten sijainti määrää asumisen paikat.”

”Palveluverkoston pitää tiivistyä, koska väestökin keskittyy”, sanoo suurkaupungin palveluvastaava.

Syrjäseudulla ratkaiseviksi nousevatkin pyörillä liikkuvat ja sähköiset palvelut.

”Kuntapuolen liitoksia syntyy auttamatta”, sanoo kolmas sote-tuntija. Isompi kunta voi puolustaa paremmin alueensa palveluita ja pärjätä sote-alueen tuottamiskisassa.

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen (sd.) sanoo ymmärtäneensä seuraukset kuntakentällä.

”Minä ainakin olen käsittänyt, mitä ollaan tekemässä. Kuntien tehtävät muuttuvat merkittävällä tavalla, mutta niitä jää”, hän sanoi tiistaina Helsingissä.

Sotesta on kuitenkaan turhaa odottaa säästöjä muutamaan vuoteen. Hankkeen vaikuttavuusarviotakin vasta laaditaan.

EIJA

mansikkamäki on MT:n toimittaja

eija.mansikkamaki@

mt1.fi

Avaa artikkelin PDF