Kansallisteatteri luottaa kotimaiseen
Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho haluaa tehdä koko Suomea kiinnostavaa teatteria. Kalle Särkkä Kuva: Viestilehtien arkistoTänä vuonna 140 vuotta täyttävä Suomen Kansallisteatteri toteuttaa samaa perustehtävää kuin 1800-luvun lopussa: se tekee työtä suomen kielen ja suomalaisen näytelmäkirjallisuuden edistämiseksi.
Viime vuonna peräti yhdeksän suomalaista näytelmää sai kantaesityksensä Kansallisteatterissa.
Vaikutukset heijastuvat koko maahan. Kun Kansallisteatteri tilaa näytelmän suomalaiskirjailijalta ja luo näin mahdollisuuden sen synnylle, uutta näytelmää voidaan myöhemmin esittää ympäri maan.
Uudet suomalaisnäytelmät ovat saaneet tilaa suurella näyttämöllä etenkin Kansallisteatterin nykyisen pääjohtajan Mika Myllyahon kaudella.
”Oman kielen ohella myös suomalaisen ajattelun kehittäminen on tärkeää.”
Kansallisteatterille kirjoittivat aikoinaan esimerkiksi Minna Canth ja Aleksis Kivi. Tästä perinteestä ei voi luopua.
”Suuria onnistumisia ei ehkä voi olla kuin yksi, kaksi vuodessa, mutta ne ovat olemassa. Ajatellaan nyt vaikka Puhdistusta tai Tuntematonta”, Myllyaho sanoo.
”Tason pitää olla korkea. Haluan totuttaa ihmiset siihen, että tulevat he katsomaan mitä tahansa, kaikki on hyvää.”
Suomalaisuutuudet ovat olleet yleisön mieleen. Esimerkiksi Pirkko Saision Homo!:n näki 70 000 katsojaa viime vuonna. Myös juhlavuoden näytelmä, Juha Jokelan Patriarkka on ollut suosittu.
Myllyahon mukaan taiteen tulee herättää ihmiset pohtimaan elämän peruskysymyksiä.
Miten ja millaisessa maailmassa tulisi elää, jotta olisi onnellinen ja saisi rakkautta?
”Jos tehdään vain musikaalia, komediaa tai farssia, teatteri ei taistele enää taiteen puolesta vaan lähinnä viihdyttämisen puolesta.”
Tänä vuonna Kansallisteatteri yltänee yleisöennätykseen, noin 185 000 katsojaan. Valtaosa yleisöstä tulee pääkaupunkiseudulta.
”Olemme siinä huonossa asemassa, että meille tulee aika vähän kävijöitä bussilasteittain muualta Suomesta verrattuna esimerkiksi Helsingin kaupunginteatteriin”, Myllyaho toteaa.
”Kyse voi osittain olla markkinoinnista, mutta myös siitä, että varma komedia houkuttelee helpommin ryhmiä.”
Myllyaho luonnehtii Kansallisteatteria koko Suomen teatteriksi. Se näkyy varsinkin sisällöissä.
”Aiheiden on tarkoitus koskettaa koko maata – kaikkia suomalaisia aina Helsingistä Lapin perukoille.”
Hyvä esimerkki tästä on viime vuonna esitetty Täällä Pohjantähden alla 2011, joka tutki suomalaista maaseutua ja nykyviljelijöiden ongelmia.
Näytelmän työvaiheessa Myllyaho kävi itsekin tutustumassa oikeaan maatilaan.
”Vasta silloin sitä tajusi, kuinka isoja tilat ovat tänä päivänä. On aika yllättävää, miten vähän me kaupunkilaiset oikein tunnemmekaan nykymaaseutua ja niitä ongelmia, joiden kanssa siellä joudutaan taistelemaan.”
Myllyaho arvelee, että maaseutu on teemana saattanut jäädä pimentoon osin siksi, että sen ympäristön tuntevia kirjoittajia on aika vähän.
”Se menee vähän niin, että kaupungissa asuvat pohtivat yleensä omaa elinympäristöään.”
Teatterijohtaja pitää Pohjantähden tuomaa kokemusta hienona, mutta aiheen käsittely jäi hänen mielestään vielä puolitiehen.
”Kansallisteatteri voi tutkia lisää maaseutua, ja tulemme vielä palaamaan siihen. Ruuan alkuperä kiinnostaa ihmisiä, ja uskon, että bulkkitalouden aika alkaa olla jo ohi.”
Suomi on teatterin luvattu maa. Suomalaiset käyvät teatterissa toiseksi aktiivisimmin Euroopassa heti virolaisten jälkeen. Myös harrastajateatteritoiminta on virkeää.
Oma kaupunginteatteri löytyy melko pieneltäkin paikkakunnalta. Myllyahon mukaan teatterit koetaan tärkeiksi omilla alueillaan.
”Niistä puhutaan ja niiden olemassaolosta taistellaan. On hienoa, että moni lahjakas ohjaaja on löytänyt tiensä pienille paikkakunnille, kuten Kajaaniin ja Kokkolaan.”
Talousahdinko vaivaa monia pikkukaupunkien teattereita, mutta samoja ongelmia on myös Kansallisteatterissa.
”Kun tulin taloon, budjetti oli pahasti miinuksella ja jouduimme säästämään liki miljoonan. Nyt valtio uhkaa leikata tuestamme kymmeneksen vuonna 2014.”
Käytännössä tämä merkitsee väen vähentämistä nykyisestä 90:stä, sillä tuella maksetaan palkat ja vuokrat. Lipputulot uppoavat suoraan tuotantojen kuluihin.
Myllyaho ymmärtää, että myös teattereiden täytyy kantaa vastuunsa taloussäästöistä.
”Muutoksessa voi itää mahdollisuus johonkin ihan uuteen. Olen varma, että jos pikkukaupungin teatteri lakkautetaan, sen tilalle tulee uusi. Teatteri itsessään ei katoa.”
Myllyaho on aiemmin tehnyt ohjauksia eri puolilla Suomea, muun muassa Joensuussa, Kokkolassa ja Seinäjoella.
”Joka kaupungissa oli mukavia ihmisiä ja kiva tehdä töitä. Tämä on iso maa, missä joka kyläkin tuntuu olevan jotenkin omanlaisensa omine murteineen ja tapoineen.”
Pienen Ryhmäteatterin johdosta Kansallisteatteriin 2,5 vuotta sitten siirtynyt Myllyaho tuli uudistamaan isoa teatteria. Tavat toimia on laitettu uusiksi.
”Totuin avoimuuteen ja siihen, että kaikki työntekijät otetaan huomioon. Vaikka olemme joutuneet tekemään isojakin säästöjä, henki on säilynyt hyvänä”, hän iloitsee.
”Tavoitteena on ollut tehdä tästä mahdollisimman hengittävä laitos, jonka kyljessä voi toimia uudenlaiset tavat tehdä teatteria.”
Uusia toimintatapoja ovat muun muassa näytelmiä vanhainkoteihin, vankiloihin ja vastaanottokeskuksiin vievä Kiertueteatteri sekä Lavaklubi.
Kansallisteatteri tekee työtä myös yhteisöllisyyden puolesta. Se on mukana Kylä elää -hankkeessa Helsingin Huopalahdessa, missä erilaisten työpajojen avulla luodaan kylähenkeä alueen ihmisille.
Myllyahon mielestä suomalainen yhteiskunta elää pelottavaa aikaa.
”Eurokriisistä on tullut mandaatti selittää kaikki asiat. Koko ajan puhutaan taloudellisen kasvun pakosta, mutta tiedämme, ettei se lupaa hyvää kaikille. Vain osa rikastuu”, hän sanoo.
”Uusien suosioon nousseiden puolueiden suunsoitto saisi jo riittää. Nyt olisi tärkeää kuulla hyviä ajatuksia ja oikeita oivalluksia maailmasta. Meidän pitäisi nähdä, mitä arvokasta meillä on.”
Myllyaho uskoo teatterin kykyyn luoda henkistä hyvinvointia. Nykyajan kovassakin maailmassa teatterissa on yhä taikaa.
”Paras hetki on, kun valot sammuvat ja alkaa tapahtumaan. Siinä on jotain taianomaista.”
TIINA TAIPALE
Olen
varma, että jos pikku-
kaupungin teatteri
lakkautetaan, sen
tilalle
tulee
uusi.
On yllättävää,
miten vähän me kaupunkilaiset oikein tunnemmekaan
nykymaaseutua.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
