vierasyliö Metsien vesiensuojelua päivitetään
Puhtaasta vedestä on tulossa maailmalla yhä suurempi pula. Tilanne Suomessa näyttää pääosin hyvältä, mutta aktiivisia vesiensuojeluponnistuksia tarvitaan siitä huolimatta.
Metsätalous osallistuu vesiensuojelutalkoisiin monin tavoin. Hyvänä osoituksena ovat muun muassa vesiensuojelumenetelmien pitkäaikainen kehittäminen, uusien tekniikoiden soveltaminen ja tutkimustiedon hyödyntäminen suojeluohjeistojen päivityksessä.
Vesistöjemme tilasta on keskusteltu viime aikoina vilkkaasti ja se sopii hyvin torstaina 22.3. vietettävän Maailman vesipäivän alla.
Keskustelussa on korostunut se, miten tärkeä ja arvokas pääoma puhdas vesi ja puhtaat vesistöt ovat. Vesistöjen merkitys virkistyskäytössä ja osana maisemaa korostuvat maaseudun mahdollisuuksien kehittämisessä.
Suomessa vesienhoidolla on pitkät perinteet. Tällä työllä on saatu erinomaisia tuloksia. Sanonnalla – vesistömme ovat maailman puhtaimmat – onkin vankka kate myös globaalilla tasolla. Juomavetemme on puhdasta eikä turistien tarvitse olla pullotetun veden varassa.
Vesistöihin tulee lumensulamis- ja sadevesien mukana ravinteita ympäröivältä maa-alueelta eli valuma-alueelta. Tällöin puhutaan luonnonhuuhtoumasta. Tästä syystä vesistöjen luontainen ravinnetila on aina ympäristönsä näköinen.
Ihmistoiminnan seurauksena vesistöihin tulee lisäkuormaa esimerkiksi peltoviljelystä, karjankasvatuksesta, asutuksesta, teollisuudesta, metsätaloudesta tai liikenteestä. Näitä päästöjä pyritään vähentämään hyvällä ohjeistamisella ja viranomaisvalvonnalla.
Metsätalous on mukana vesiensuojelutalkoissa vapaaehtoisesti. Suojelumenetelmiä on kehitetty 20 viime vuoden aikana ja työ jatkuu.
Vaikka metsätalouden osuus vesien kokonaisravinnekuormituksesta on vain noin viisi prosenttia fosforin ja typen osalta noin kahdeksan prosenttia, on metsätalouden vesiensuojelutoimilla etenkin paikallisesti merkittäviä vaikutuksia.
Kunnostusojitus eli vanhojen metsäojien perkaus ja täydennysojien kaivu ovat suurimpia yksittäisiä vesistöjen kuormittajia metsätaloudessa. Kunnostusojitus lisää erityisesti kiintoaineksen eli veden mukana kulkeutuvien kivennäis- ja turvemaahiukkasten kulkeutumista ja kasautumista vesistöihin.
Metsänuudistamisessa käytettävät raskaat maanmuokkausmenetelmät, navero- ja ojitusmätästys, voivat lisätä kiintoaineksen kulkeutumista vesistöihin. Kuormitusta voivat aiheuttaa myös uudistushakkuiden hakkuutähteistä liikkeelle lähteneet ravinteet sekä metsänlannoitus.
Vesiensuojelusuosituksia päivitetään Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion vetämässä projektissa, joka on osa Keski-Suomen ELY-keskuksen koordinoimaa TASO-hanketta.
Ohjeistojen kokoaminen on metsätaloudessa totuttu tekemään yhteistyönä. Päivitystyössä ovat olleet edustettuina pääosin keskeiset käytännön toimijat, tutkijat ja viranomaiset.
Hyvät ohjeet eivät pelkästään riitä. Toimijoiden liiketoimintasuunnitelmiin tulisi jatkossa sisältyä vahvasti yhteiskuntavastuun korostuminen toiminnassa ja toimenpiteiden ympäristövaikutusten avoimempi käsittely.
Toimenpiteiden vaikutusten avoin arviointi lisää toiminnan yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä.
Kunnostusojituksessa ja maanmuokkauksessa käytettyjen perinteisten lietekuoppien, kaivukatkojen, laskeutusaltaiden ja pohjapatojen rinnalle tuodaan uusissa ohjeissa näkyvästi esille virtaaman säätö ojaeroosiota vähentävänä tekniikkana.
Kun virtaaman säätö toteutetaan oikein, veden virtausnopeutta ojissa pystytään hidastamaan sekä patoamaan veden virtaus siten, etteivät kaikki sulamisvedet samanaikaisesti virtaa tulvahuipun aikana vesistöön ojitushankkeelta. Huippu tasoittuu pidemmälle jaksolle.
Virtaaman säätö voidaan toteuttaa asentamalla määritellylle korkeudelle ojiin kriittisiin paikkoihin varta vasten suunniteltuja putkia, jotka päästävät vettä läpi padotuksen kannalta oikean määrän.
Menetelmää kutsutaan putkipatomenetelmäksi. Vastaavaa virtaamansäätötekniikkaa voidaan soveltaa myös perinteisissä laskeutusaltaissa. Sen avulla altaiden maahiukkasia laskeuttavat ominaisuudet voidaan pitää aina mahdollisimman korkealla tasolla.
Kasvillisuuden hyväksikäyttö, maaimeytys ja pintavalutus soveltuvat käytettäväksi metsätaloudessa erityisesti silloin, kun ojien maalajijakauma sisältää runsaasti hienolajitteisia maita. Hieno maa-aines ja turvehiukkaset saadaan sitoutumaan kasvillisuuden pintaan, kun vesi virtaa hitaasti pintavalutuskentän läpi. Pintavalutuskentälle kertyvät ravinteet lisäävät kentän rehevöitymistä ja kasvillisuuden määrää, joka entisestään parantaa kentän pidätyskykyä.
Kosteikkojen rakentaminen ja hyödyntäminen vesiensuojelurakenteina on suhteellisen nuorta metsätaloudessa. Niitä on rakennettu maanomistajien osoittamille alueille ja suostumuksella pääasiassa luonnonhoitohankkeina, joissa valtio maksaa kustannukset.
Kosteikkojen toimintaperiaate vastaa laskeutusaltaan ja pintavalutuskentän yhdistelmää. Rakenteissa tulisi olla syvänteitä ja matalan veden osia, jolloin kasvillisuus pääsisi muodostumaan mataliin osiin.
Kasvillisuudella näyttäisi yhdessä onnistuneen vedenpinnan korkeuden säätelyn kanssa olevan erityisen tärkeä rooli kiintoaineksen ja ravinteiden pidättäjänä kosteikoissa.
Maaperän ominaisuuksien tunnistaminen on erityisesti kunnostusojituksen ja maanmuokkauksen suunnittelussa tärkeää, jotta vesiensuojeluun osataan varautua parhaiten soveltuvilla rakenteilla. Hienojakoisilla mailla tarvitaan aina suodatukseen perustuvia vesiensuojelumenetelmiä, kuten pintavalutuskenttiä tai kosteikoita. Karkeilla mailla voivat riittää pelkästään allasrakenteet tai virtaaman säätö.
Jatkossa hyödynnetään entistä enemmän paikkatietoanalyysiin perustuvia menetelmiä, joilla tunnistetaan eroosioherkät alueet. Siten eroosio vähentyy ja on helpompaa sijoittaa sopiva vesiensuojelurakenne maastossa oikeaan paikkaan.
SAMULI JOENSUU
Kirjoittaja toimii vesiensuojelun asiantuntijana Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiossa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
