Pula-ajasta voi ottaa oppia vieläkin
OULU (MT)
Pula-aikaan siirryttiin Suomessa vuoden 1939 syksyllä, ja säännöstelystä päästiin vasta vuonna 1954, kun kahviakin sai viimein ostaa vapaasti. 15 vuoden aikana opittiin, miten säästetään kaikesta ja kuinka vähällä saattoi tulla toimeen.
Pula-ajan eläneet eivät luovu säästötavoistaan, museolehtori Arja Keskitalo sanoo. Narunpätkien kerääminen voi jopa tuskastuttaa niitä, jotka ovat tottuneet siihen, että tavaraa on aina ja runsaasti saatavilla.
Pula-ajan opeista olisi kuitenkin neuvoksi monissa asioissa vieläkin, arvelee Keskitalo. Tämä ovat oivaltaneet myös Martat, joiden kustantaman ”Pula-ajan keittokirjan” näköispainosta myydään taas. Alunperin kirjasen laati Saimi Latonen.
”Täällä on ihan kelpo ohjeita ja monille tuttuja ruokia”, Keskitalo kiittää.
Esimerkiksi porkkanavehnäleipä saattaisi maistua nykyajan nuorellekin. Aikoinaan porkkanaa lisättiin, koska vehnästä oli pulaa.
Sieni- ja silakkaruokia esitellään monia. Lihaa oli niukasti, mutta kalaa ja sieniä oli tarjolla enemmän.
Pula-ajan suomalaisilla ei ollut ylipainon ongelmia. Sen sijaan nälkiintyminen uhkasi varsinkin talvella 1942. Kansanhuollon määrittelemillä korttiannoksilla pysyi hädin tuskin hengissä.
Jokainen voi itse kokeilla: Maitoa 2 desilitraa päivässä, sokeria 750 grammaa kuukaudessa, voita 150 grammaa kuukaudessa, sakariinia gramma kuukaudessa, lihaa 433 grammaa kuukaudessa. Raskaan työn tekijän annoksista kertyi vain puolet kulutuksesta, 2 000 – 2 500 kilokaloria päivässä – jos täydet annokset onnistui hankkimaan.
Yleisesti turvauduttiinkin ”mustaan pörssiin”, elintarvikkeiden ja muun tavaran laittomaan kauppaan.
”Sitä ei mielletty rikokseksi”, Keskitalo toteaa.
Jokainen osti mitä sai. Tavaraa ja ruokaa myös vaihdettiin.
Myös kierrätyksen tehokkuudesta voi katsoa mallia pula-ajalta. Se mikä nyt on elämäntapaa, oli silloin pakon sanelemaa. Pakon ankaruudesta kertovat muutamat näyttelyn asiakirjat. Niissä anotaan kansanhuoltolautakunnalta muun muassa ”kahta peitehuopaa, kun viides lapsi on tulossa” ja lupaa saada ostaa tilamaitoa, ”kun lapsen terveys ei kestä pilaantunutta maitoa”.
Vaatteita käännettiin, sovitettiin, ja puretuista langoista kudottiin uutta. Vaatteita ja kenkiä valmistettiin myös paperista ja puusta.
Narupohjaiset kengät eivät kestäneet kulutusta. Sen sijaan tuolloin kehitetyt paperiset liinavaatteet ja servetit elävät edelleen kertakäyttötuotteina.
Keskitalo sanoo, että Pohjois-Pohjanmaan maakuntamuseon Pula-aika-näyttelyyn saatiin mahtumaan vain pieni osa aiheeseen liittyvistä esineistä.
JOUKO RÖNKKÖ
Aiheeseen voi tutustua
internetissä osoitteessa
oulu.ouka.fi/ppm > Vaihtuvat
näyttelyt > Pula-aika 1939-1954
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
