Valvooko kukaan?

vierasyliö

Kauppa- ja teollisuusministeriö rahoitti 1973 momentilta ”Atomienergian rauhanomainen käyttö” erillisen uraaniprojektin Sotkamoon. Jo 1981 ministeriö ja Geologian tutkimuskeskus (GTK) raportoivat atominenergiajärjestön (IAEA) ja OECD:n uraanivarantoraporttiin, että Talvivaarasta olisi saatavissa sivutuotteena 3 000–9 000 tonnia uraania, mikäli rikastustekniset ongelmat ratkaistaan.

Tuhat tonnia uraania on suuren malmion raja. Talvivaara Oy:n arvio on nyt 20 000 tonnia.

STUK ja GTK laativat uraanitutkimuksiin liittyvän niin sanotun Urakka-raportin (2006), jossa kuvattiin uraanin rikastuksen käsitteet sekä uraaniesiintymät, myös Talvivaara. Raportin tekijöistä GTK:n edustaja kävi luennoimassa uraaniasioista Pohjois-Suomen Ympäristölupavirastolle 18.12 2006, Talvivaaran ympäristölupakäsittelyn loppusuoralla.

Maaliskuussa 2007 Talvivaaran kaivos sai ympäristöluvan, jossa ei mainita uraania. Uraanin yva-arviointia ei tehty, kun keskeiset viranomaiset tietoisesti vaikenivat.

Valvooko kukaan? -kysymys herää siitä ristiriidasta, että Talvivaaran uraanin ovat viranomaiset aina tienneet, mutta kaivoksen luvassa ei uraania mainita, ja kun ei mainittu, ei Kainuun elykeskus myöskään valvonut.

Jos yhtiö onnistuu häivyttämään lupahakemuksistaan uraanin, niin katoaako samalla koko uraanimäärä yhtiön ja viranomaisten vastuilta?

Tähän mennessä yhtiö on tuottanut kipsisakka-altaisiin ehkä noin 700 tonnia uraania. Kipsiallas vuoti 2007, 2008, 2010, nyt 2012 vuoto oli pahempi, sillä allasta oli korotettu seitsemän metriä. Tietoa korotuksen luvallisuudesta ei ole saatu.

STUK:illa ei kertomansa mukaan ole tiedossa kipsisakka-altaan uraanimäärää; se ei kuulunut STUK:in valvontaan, koska uraanipitoisuus oli arvioitu olevan alle valvontarajan. STUK sanoi nyt selvittävänsä asiaa.

2010 vuodon yhteydessä STUK:in Laaksonen myönsi, että he eivät tutkineet vuotoa ”koska yhtiö ei pyytänyt ja STUK ei mene tutkimaan ilman yhtiön pyyntöä”. Valvoja Kainuun elystä sanoi 2010: ”Me emme mittaa uraania ja radionuklideita vuodosta, koska se kuuluu STUK:in toimivaltaan.”

Kipsialtaan kuuluisi olla neutraalia tai emäksistä, jotta metallisakat pysyisivät kipsissä. Altaaseen oli kuitenkin pumpattu hapanta liuosta, joten uraania sekä muita metalleja oli liuennut takaisin liuokseen. Tämä myrkyllinen liuos valui sitten pohjavuodon kautta luontoon. Kuinka suuri määrä uraania pääsi luontoon?

Luontoon päässyttä liuosta kalkittiin runsaasti, jotta metallit saostuisivat eivätkä kaikki valuisi vesistöihin. Tuon saostuksen tuloksia oli silmin nähtävissä, kun eräs toimittaja astui mönjään Ylä-Lumijärven pohjoispuolella, kaivospiirin ulkopuolella.

Nyt on aloitettu poikkeusluvalla noiden saastuneiden maiden siirto välivarastoihin. Toimenpiteitä vesistöön päässeen metallicocktailin suhteen vasta suunnitellaan.

Luvatonta tapahtui jo ennen vuotoa, joten kyseessä ei ole pelkkä vahinko. ”Otettiin iso riski”, sanoi Pekka Perä, kun haastattelin häntä Kajaanissa: ”Meidän oli pakko pumpata prosessiliuosta vähemmäksi, koska varoaltaat olivat liian täynnä.”

Toisaalta oli niin, että ainoa allas, johon prosessiliuosta oli tilaa pumpata, oli tuo korotettu kipsisakka-allas.

Syksyllä 2010 STUK/Esko Ruokola arvioi Kuopion uraaniseminaarissa, että kipsisakan uraanipitoisuus lähestyy ydinenergialain toimenpiderajaa 1 000 becquerelia kiloa kohta. Kuitenkaan lausunnossaan uraanin talteenottolaitokseen STUK ei arvioinut kipsisakka-allasta, ei liuotuskasoissa tapahtuvaa uraanin rikastusta, ei liuotuskasoihin jääviä uraanin hajoamistuotteita.

Annetussa periaateluvassa uraanin rikastus liuotuskasoissa sekä kipsisakka-altaat jätettiin huomiotta, joten ydinenergialain lupaa ja siten STUK:in valvontaa ei vieläkään ole noille toiminnoille, ei vaikka uraanin rikastus jatkuu kaiken aikaa bioliuotuskasoissa.

STUK huomautti lausunnossaan työ- ja elinkeinoministeriölle, ettei kaivoksia koskevaa ydinturvallisuusohjetta ennestään ole, eikä uudet uraani- ja toriumkaivostoimintaa koskevat ohjeet ole vielä valmiita.

Periaatelupa kuitenkin annettiin sillä nimenomaisella ehdolla, että talteenottolaitos on rakennettava nopeasti STUK:in turvallisuusohjeita noudattaen. Samalla annettiin rakentamislupa ja käyttölupa ehdolla, että mikäli ympäristölupa myönnetään.

Näin ohitettiin erilliset rakentamislupa- ja käyttöönottolupakäsittelyt. Nyt uraanin talteenottolaitos on jo lähes valmis. Se rakennettiin nopeammin kuin STUK ohjeensa, sillä noita yvl-ohjeita ei ole vieläkään. Luonnoksen L2 vaihe on arviolta maaliskuussa 2013.

Ympäristölupakäsittelyyn ei ole vieläkään pyydetty/toimitettu uraanin yva-arviointia koko kaivosta koskien.

Kuulemistilaisuudessa lokakuussa 2012 lupaviranomainen ilmaisi käsityksenään, ettei uraaninrikastusta tehdä Talvivaarassa, vaan uraani viedään ulkomaille rikastettavaksi.

Kansalaisjärjellä arvellen tuo uraani on irrotettava kivestä ennen ulkomaille vientiä. Uraaninrikastus-termi tarkoittaa uraanin irrottamista malmikivestä, ja se tapahtuu Talvivaarassa antamalla uraanin liueta rikkihappoliuokseen liuotuskasoissa.

Monen vuoden jälkeenkään uraanin rikastuksen ympäristövaikutuksien arviointiin ei viranomaishalukkuutta löydy. Ympäristölupa uraanin rikastukselle ja käsittelylle puuttuu edelleen, ja sen mukana valvonta.

Kainuun elykeskus oikaisutiedotteessaan 17.12.2012 sanoo, ”Ettei viranomaisen valvontaa ole siirretty toiminnanharjoittajalle, vaan nyt akuutin häiriötilanteen jälkeen on siirrytty valvontatilanteessa normaalitilanteen valvontasuunnitelman mukaiseen rytmiin.”

Tuo normaali valvontasuunnitelma ei sisällä uraaniin liittyvää valvontaa, koska ympäristöluvassa ei mainita uraania.

Saako luvanvaraista toimintaa tehdä ilman lupaa ja valvontaa?

MIKA FLÖJT

LASSE FLÖJT

Mika Flöjt on tutkija ja Lasse Flöjt on insinööri. He ovat kirjoittaneet kirjan ”Kysymyksiä Talvivaarasta”.

Avaa artikkelin PDF