Korkeasaari hoiti viisi kuuttia rantakuntoon – viimeisinkin sukelsi vapauteen

Paraisilta kevättalvella löytynyt kuutti sukelsi viime viikolla mereen ja ui omiensa pariin. Kuva: Lehtonen Tuula

Korkeasaareen tuoduilla riutuneilla kuuteilla on takana massakausi. Luontoon vapautettaessa niillä on oltava painoa 20–40 kiloa. Kuva: Lehtonen Tuula

Farmariauto haisee kalalle ja takapenkiltä kuuluu turhautunutta tuhinaa. Siellä pötköttävät niin kutsutut Vuosaareen kuutti ja Paraisten kuutti.

Korkeasaareen kevättalvella tuodut harmaahylkeen poikaset ovat keränneet massaa, vahvistuneet ja opetelleet saalistamaan itse kalansa. Niillä on vihdoin voimia selvitä itsenäisesti luonnossa.

Kuutit ovat viimeiset viidestä luontoon palautetusta kuutista tänä vuonna. Ne kuljetetaan merelle roskasäiliöstä muokatuissa kuljetuslaatikoissa. Raivokkaan sihinän säestäminä molemmat eläimet sujahtavat laatikoihinsa yllättävän helposti.

Korkeasaaren eläintenhoitaja Elma Reinikka kertoo kuuttien menevän mieluummin laatikkoon piiloon kuin kohtaavan ihmisen.

Kuutit eivät kesyynny hoidossamme.

Ennen automatkaa kuutit punnitaan. Kolmekymmentäkolme kiloa, Reinikka lukee puntarista.

Toinen kuutti on pienempi, noin 20-kiloinen. Sillä on kuitenkin riittävästi rasvaa selvitäkseen. Luontoon palauttaessa hylkeillä on oltava riittävä rasvakerros, hiukan ylimääräistäkin. Se tarkoittaa 20–40 kilon painoa. Kuutit ovat yleensä laihoja ja huonossa kunnossa tullessaan Korkeasaaren villieläinsairaalaan.

Meidän tehtävämme on lihottaa ja syöttää ne riittävän vahvaan kuntoon, Reinikka sanoo.

Kriittisintä on, oppiiko kuutti syömään ja saalistamaan itse. Jos se ei opi, sitä ei voi palauttaa luontoon, ja se lopetetaan."

Hylkeenpoikia ei heitetä yli laidan mihin tahansa merenrantaan. Kaikki Korkeasaaren kuutit saivat tänä keväänä kyydin merelle Suomenlahden Merivartiostolta. Laivakyyti vie ne rauhoitetulle hyljeluodolle ulkosaaristoon.

Tämä on kolmas kerta tänä vuonna, kun kuskaamme kuutteja, merivartija Patrik Neem kertoo.

Kuuttireissu on merivartiostolle helppo työtehtävä, mutta hälytystehtävä menee aina sen edelle.

Alkukeväästä ja syksyllä kuutteja on mukava kyyditä, mutta kesäaikana hälytyksiä on niin paljon, että on siinä ja siinä, ehtiikö kuutteja kuskata.

Laivan lähestyessä luotoa tuntuu kuin siellä olevat aikuiset harmaahylkeet tietäisivät, mistä on kyse. Parikymmentä hyljettä kierähtää luodolta seuraamaan tilannetta.

Hylkeet ovat todella uteliaita, Neem sanoo. Ja uteliaisuutta vain lisää, kun tämä pallero pyörähtää veteen, hän sanoo avustaessaan toisen kuutin vapauttamisessa.

Täysin vapaaehtoisesti kuutti ei roskiksesta mereen hyppää. Ensin nuuskitaan ulkoilmaa ja ihmetellään vedenpintaa. Kuutti tuijottaa vapauttajia vielä kerran syvälle silmiin ennen kuin molskahtaa veteen. Hetken aikaa se ui väärään suuntaan, mutta todennäköisesti löytää pian lajitoveriensa turvaisan luodon.

Aina kun päästetään kuutti luontoon, totta kai toivomme, että se oppii elämään omien lajitoverien kanssa, Elma Reinikka toteaa. Tämä kuuttikeikka onnistui hyvin.

Toiset hylkeet tulivat vastaan. Totta kai jää pieni huoli ja haikeus, mutta on uskottava että ne selviävät.