Aseena pihdit, ämpäri ja etikka – talkoolaiset keräsivät 70000 espanjansiruetanaa
Lohjalaisen Routioseuran talkooväki keräsi kahtena kesänä kymmeniätuhansia espanjansiruetanoita. Sinnikkyys tuotti tulosta, sillä alueen etanakanta on romahtanut.
Jos espanjansiruetanan löytää omalta pihaltaan, se kannattaa poimia heti ämpäriin ja hävittää etikalla. Kuva: Eija MansikkamäkiIljetys oli liikkeelle paneva voima, kun Routioseuran väki syksyllä 2020 päätti ryhtyä espanjansiruetanajahtiin.
”Tilanne oli riistäytynyt käsistä. Sateen jälkeen pyöräteillä ryömi satoja nilviäisiä”, Routioseuran Heikki Hanhimäki muistelee.
Yhdistys käynnisti ”Espanjansiruetanat pois Routiolta” -hankkeen, johon haettiin avustusta Elyltä. Rahoituksen turvin hankittiin keruuvälineet ja neljä etanaroskista. Lisäksi alueen kotitalouksiin jaettiin tiedote.
”Ensimmäisillä kerroilla yksi ihminen saattoi kerätä tuhat etanaa illassa”, Heikki Hanhimäki kertoo.
Etanasotaan käytiin pihtien, hansikkaiden, ämpärin ja etikan voimin.
”Ämpärin pohjalle kaadetaan laimentamatonta etikkaa. Kun etana tiputetaan etikkaan, se kuolee heti”, Hanhimäki neuvoo.
Raadot pakataan pussiin ja sekajätteeseen. Torjunnassa on käytetty myös Ferramol-syöttejä.
Epävirallisen tilaston mukaan Routiolla on kerätty jo 70000 espanjansiruetanaa.
”Keruu on rajattu pienelle alueelle. Vielä viime kesänä urakka tuntui toivottomalta, mutta syksyllä etanat jo näyttivät vähenevän.”
Aikainen talvi tuli routiolaisten avuksi.
”Pakkaset alkoivat, kun maassa ei vielä ollut lumipeitettä. Etanat eivät ehtineet hakeutua talvipiiloihin.”
Jahtiin lähdetään edelleen tiistai-iltaisin tusinan aktiivin voimin. Viime viikkojen saalis on ollut muutama kymmenen nilviäistä illassa. Kanta on romahtanut.
”Etana on saatu omalla alueella kuriin, mutta viereiset niittämättömät pellot saattavat tarjota paikan, jossa laji voi lisääntyä ja levitä.”
Hanhimäki törmäsi lajiin kaksikymmentä vuotta sitten asuessaan Ruotsin rannikkoseudulla. Siellä tappajaetanoita oli paljon.
Etelä-Euroopasta lähtöisin oleva espanjansiruetana on vuosikymmenten aikana vaeltanut Pohjolaan. Ensimmäiset havainnot tehtiin Manner-Suomessa vuonna 1994, ja nykyään lajia esiintyy koko Suomessa maan pohjoisinta osaa lukuun ottamatta.
Omin avuin etana ei ole Suomeen ryöminyt, vaikka se saattaakin liikkua 50 metriä yössä. Matka on taittunut osin ihmisen avustamana sipulien, taimipaakkujen ja maamassojen mukana.
Laji on sopeutunut Suomen viileään ilmastoon. Jopa niin hyvin, että se on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi.
Kaikkiruokainen otus syö kasvien lehtiä sekä kukkia ja sipuleita, ja se voi aiheuttaa suurta tuhoa puutarhoissa ja viljelyksillä. Se syö jopa kuolleita lajitovereitaan, minkä vuoksi sitä kutsutaan tappajaetanaksi.
”Täkäläinen kanta on saattanut tulla maan mukana meluvallia rakennettaessa”, Hanhimäki pohtii.
Toinen vakava uhka ovat avokompostit, jonne etanat ryömivät piiloon. Alueen risukasat ja kompostit onkin pyritty siivoamaan.
”Torjunta vaatii jatkuvaa tekemistä, ja liikkeellä pitää olla aikaisin keväällä. Kimppuun on käytävä heti kun ensimmäisen havaitsee.”
”Jos tappajaetana pääsee leviämään eikä kukaan tee mitään, niin muutaman vuoden päästä täällä uidaan etanoissa”, Heikki Hanhimäki toteaa.
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
