Yrittäjät ja palkansaajat eri mieltä paikallisen sopimisen ehdoista
Yhteiskuntasopimus on toistaiseksi kuopattu, ja pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallitus kokoaa syyskuun loppuun mennessä suunnitelman, jonka avulla kilpailukykyä parannetaan. Se sisältää hallitusohjelmassa olevat työelämämuutokset ja hallituksen määrittelemät uudet toimenpiteet.
Katse suuntautuu nyt varsinkin paikallisen sopimisen edistämiseen. Hallitus on asettanut selvitysmies Harri Hietalan valmistelemaan ehdotusta, jolla kehitetään paikallista sopimista. Työ valmistuu 15. lokakuuta mennessä.
Suomen Yrittäjissä uskotaan, että paikallisen sopimisen lisääminen tarjoaa yrityksille parhaat eväät kohentaa asemiaan markkinoilla. Toimitusjohtaja Jussi Järventaus arvioi, että Suomen kilpailukyky paranisi jo muutamassa vuodessa.
Järjestössä odotetaan, että Suomessakin otetaan mallia Ruotsista, Tanskasta ja Saksasta, missä paikallinen sopiminen on parantanut talouden kilpailukykyä.
SY:n johtaja Janne Makkula sanoo, että yhteiskuntasopimus olisi antanut mahdollisuuden puuttua työvoimakustannuksiin alakohtaisten työehtosopimusten kautta.
”Kun tämä tie käytiin loppuun, hallitus voi vaikuttaa asiaan laajentamalla lainsäädännöllisesti paikallista sopimista yritystasolla. Nyt Sipilän hallituksella olisi oikea hetki toimia”, Makkula sanoo.
Yrittäjien mielestä joustoille on annettava mahdollisuus. Työehtosopimusten (TES) yleissitovuudesta ei SY:n mielestä tarvitse tinkiä. TES on työntekijöiden turva, ellei sopimukseen päästä.
”Työpaikalla ratkaisuja voitaisiin hakea kriisitilanteissa yhdessä työntekijöiden kanssa. Yhdessä sovittaisiin tavat, joilla yrityksen kilpailukykyä voitaisiin parantaa”, hän toteaa.
”Emme halua, että työehtosopimusten palkkamääräyksiä alittavasti voitaisiin sopia”, kertoo Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n työehtoasioiden päällikkö Annika Rönni-Sällinen.
Selvitysmies Hietalan odotetaan laajalti esittävän paikallisen sopimuksen laajentamista järjestäytymättömiin yrityksiin. SAK:ssa tällainen ehdotus tyrmätään täysin.
”Silloin puuttuvat valvontakeinot. Työnantajaliitot ovat velvollisia valvomaan jäsenyrityksiään, ja yritykset saavat neuvoja sopimusten tekemiseen.”
Rönni-Sällisen mukaan paikallista sopimista on syytä kehittää siten, että myös työntekijäpuolen huolet otetaan huomioon.
”Kyllä se nähdään sinänsä ihan positiivisena. Esimerkiksi työaikoja on pystytty kehittämään monessa paikassa siten, että siinä otetaan yrityksen tai alan näkökulmat paremmin huomioon.”
Hallitus on toistavasti luvannut, ettei yleissitovista työehtosopimuksista luovuta. SAK:ssa kuitenkin epäillään, että hallitus käyttää paikallista sopimista kiertotienä yleissitovuuden heikentämiseen.
”Jos puhutaan siitä, että niin sanotusti alitetaan työehtosopimuksia, on alakohtaisesti arvioitava, mitkä ovat sellaisia asioita, joista voi paikallisesti sopia”, Rönni-Sällinen huomauttaa.
SAK:ssa ei toistaiseksi ole keskusteltu mahdollisista vastatoimista, mikäli hallitus pyrkii laajentamaan paikallista sopimista vastoin järjestön tahtoa.
Yrittäjien mielestä paikallinen sopiminen on nykyään hyvin kankeaa.
Järjestön mukaan isojen alojen työehtosopimuksissa on vain muutamia kymmeniä pykäliä, jotka joustavat paikallisella tasolla.
Järjestön mielestä nykyinen järjestelmä on ”jäykkä, joustamaton ja perusoikeuksien kannalta kyseenalainen”.
Paikallinen sopiminen ei Makkulan mielestä voi olla pelkkää sanelua.
”Yrityksissä pitää olla aitoa halua tehdä sopimus, ja siihen tarvitaan molemmat osapuolet.”
Yritystasolla voidaan sopia esimerkiksi lomarahan maksutavasta, palkanmaksun ajankohdasta tai säännöllisen työajan järjestelyistä.
Paikallisesti ei voi luopua esimerkiksi TES:n mukaisista palkankorotuksista tai ylityökorvausten ja lomarahojen maksatuksista.
Janne Impiö
Olli Toivanen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
