Marjabisnes tarvitsee pelisäännöt
Marjanpoiminta on järjestettävä niin, ettei siitä aiheudu konflikteja paikallisen väestön kanssa ja että maanomistajalle aiheutuvat vahingot korvataan täysimääräisesti, Jaakko Ylitalo vaatii. Kimmo Rauatmaa/LEHTIKUVA Kuva: Viestilehtien arkistolukijalta
Viime kesä osoitti, että bisnestarkoituksessa organisoitu, laajamittainen ja säännönmukaisesti toistuva metsämarjojen poiminta vaatii pikaisesti pelisäännöt. Työ- ja elinkeinoministeriö onkin asettanut selvitysmiehen kartoittamaan ongelmat ja keinot niiden ratkaisemiseksi.
Ongelmia on kolmessa asiassa.
Onko ulkomailta turistiviisumeilla kutsutuilla poimijoilla työsuhde kutsujan kanssa vai ei? Ylittääkö bisneksen harjoittamiseksi organisoitu, laajamittainen ja toistuva toisen maa-alueen käyttö jokamiehenoikeuksien rajat? Onko paikallinen väestö otettava millään tavoin huomioon vai ei?
Vierastyövoiman käyttöön perustuva marjabisnes on globalisaatioajan ilmiö, jossa on paljon yhteistä kolonialismin ajan sokeribisneksen syntyhistoriaan Kuubassa. Sokeribisneksen ei tarvinnut ottaa alkuperäisväestöä lainkaan huomioon.
Bisnes jyräsi Espanjan kuninkaan tukemana yli intiaanien kulttuurin ja valtasi maa-alueet. Kun paikallisesta väestöstä ei saatu työvoimaa sokeriruokoviljelmille, jobbarit toivat orjatyövoimaa laivalasteittain Afrikasta.
Nyt marjabisnes Suomessa toimii lähes samoilla periaatteilla valtion suojeluksessa – alkuperäisväestöä ei tarvitse ottaa huomioon. ”Intiaaneja” ovat nyt Lapin syrjäkylien naiset ja eläkeläiset. Heidän entiset nautinta-alueet kylien läheisyydessä vallataan, ja jobbarit tuovat marjabisneksen käyttöön velka(orja)työvoimaa lentokonelasteittain Thaimaasta ja Vietnamista.
Kolonialismin aika on kuitenkin ohi, ja sen pitää näkyä paikallisen väestön ja työvoiman kohtelussa. Ratkaisu ei ole vaikea.
Tulkitaan maa- ja vesialueiden yleiskäyttöä eli jokamiehenoikeutta siten kuin eduskunnan perustuslakivaliokunnan valiokuntaneuvos Laaksonen (1999) ja Lapin yliopiston ympäristöoikeuden professori Kokko (2008) ovat tulkinneet, eli organisoitu, laajamittainen ja toistuva toisen maa-alueen käyttö edellyttää maa-alueen omistajan suostumuksen.
Asia voidaan hoitaa vapaaehtoisuuden pohjalta tai tarvittaessa säädösteitse. Metsähallitus marja-Suomen suurimpana maanomistajana voi antaa, kenenkään sitä pyytämättä, suostumuksen organisoituun, toistuvaan ja laajamittaiseen marjanpoimintaan omistamillaan mailla, kuitenkin ehdolla, että kaikilla kutsutuilla pitää olla kirjallinen sopimus kutsujan kanssa molempien osapuolten oikeuksista ja velvoitteista.
Lisäksi toiminta on järjestettävä niin, ettei siitä aiheudu konflikteja paikallisen väestön kanssa ja että maanomistajalle aiheutuvat vahingot korvataan täysimääräisesti vahingon aiheuttajan ja toiminnan järjestäjän toimesta. Selkeät pelisäännöt ovat kaikkien osapuolten yhteinen etu, kaikki voittavat.
Jaakko Ylitalo
Rovaniemi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
