Oppositiolisää painetta

Mikkelin torilla puhuttiin eilen politiikkaa. Pääministeri Jyrki Katainen kohtasi väittelyssä keskustaopposition johtajan Juha Sipilän. Tilaisuuden asetelma kertoi selvästi, että paikalla saattoi olla nykyisen pääministerin lisäksi uusi pääministeri.

Kataisen kuuden puolueen hallitus valmistautuu talouspäätöksiin sekavissa tunnelmissa. Päähallituspuolue kokoomus on saanut osakseen voimakasta arvostelua sosialidemokraattien riveistä. SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman innostui arvostelemaan jopa kokoomustaustaista tasavallan presidenttiä Sauli Niinistöä, vaikkei tällä talouspolitiikan kanssa ole edes tekemistä.

Vasemmistoliitto on ollut vyöttävinään itsensä kiinni etukäteen erilaisiin kynnyskysymyksiin. Miten todellisia ne ovat, sitä ei kukaan osanne arvioida.

Hallituksen viime keväänä tekemä veropäätös kismittää edelleen kaikkia ja siihen haluttaisiin korjausta. Linjauksista ei kuitenkaan ole suurta yksimielisyyttä. Hallituksen sisällä on asiasta jopa enemmän kuin kaksi mielipidettä.

Siitä lienee yksimielisyys, että hallituksen liikkumavara on hyvin pieni. Tulopoliittista kokonaisratkaisua juostaan nyt kulisseissa kasaan kovaa vauhtia. Jos ja kun jonkinlainen sopimus saadaan aikaan, hallitus halunnee ryhtyä sen takuumieheksi veropaketilla. Tästä hallitus saa järjestöiltä pienen sulan hattuunsa.

Talouden realiteetit ovat kuitenkin armottomia. Teolliset työpaikat valuvat Suomesta ulkomaille. Perusteollisuudessa sekä metsäteollisuus, metalliteollisuus ja kaivosteollisuus ovat suurissa vaikeuksissa. Tämä kaikki tulee Nokian ja sen ympärillä olleen elektroniikkateollisuuden alasajon lisäksi. Vaikka yksittäisiä myönteisiä esimerkkejä löytyy, on kokonaiskuva silti hyvin synkkä.

Valtiontalouden alijäämä nousee ensi vuonna jälleen lähes seitsemään miljardiin euroon. Suomi ei ole enää eturivin oppilas, josta tultaisiin ottamaan mallia. Meistä on tulossa pikemminkin takarivin taavi.

Opposition tehtävä demokratiassa on esittää vaihtoehto vallitsevalle menolle. Keskusta näyttää rakentavan nyt kampanjansa asiakysymysten ja konkreettisten talouspoliittisten ehdotusten varaan. Se ei ole poliittisen ilmapiirin kannalta ollenkaan huono asia. Asioiden onkin syytä mennä iskulauseiden edelle.

Gallupien mukaan oppositio on nyt vahvoilla. Keskustan uusi johtaja Juha Sipilä on onnistunut kokoamaan omat joukkonsa yhteen. Ja vaikka vaaleihin on vielä aikaa, Sipilän mahdollisuudet pääministeripörssissä noteerataan korkealle ulkomaita myöten.

Sekä hallitus että oppositio ovat saman kysymyksen edessä. Suomi tarvitsee investointeja ja työpaikkoja. Tämä merkitsee työpaikkojen synnyttämistä koko Suomeen, ei vain pääkaupungin toimistoihin. Uudet mahdollisuudet, bioenergia, cleantech, lähiruoka, uudet it-palvelut ja monet muut alat ovat tulevaisuuden tärkeitä liiketoiminta-alueita.

Tehtävän vaikeutta lisää se, että elintaso ei lähivuosina nouse vaan pikemminkin laskee. On hyvin tärkeää, että taakka jaetaan oikeudenmukaisesti. Nykyisen hallituksen epäsuosio johtuu paljolti sekä kyvyttömyydestä tehdä ratkaisuja että kansalaisten kokemasta epätasa-arvon tunteesta. Ihmiset eivät usko, että kaikkia kohdeltaisiin tasapuolisesti.

Hallituksen heikkous sataa luonnollisesti opposition laariin. Mutta opposition tehtävä on myös tarjota selkeä uusi vaihtoehto ja sille pitää hakea kansan kannatus.

Juha Sipilä haastajana on onnistunut tähän mennessä hyvin. Pääministeri joutui Mikkelin torilla myöntämään nöyrästi, että jopa sote-uudistus on edelleen pahasti kesken ja levällään.

Siitä oppositio ja hallitus ovat varmasti samaa mieltä.

Avaa artikkelin PDF