vierasyliö Parempi Suomi rakennetaan yhdessä

Ennätyksellinen hellekesä on takana ja arki koittaa niin kouluissa kuin työpaikoillakin. Tuskin koskaan sitten 1950-luvun on pimenevään syksyyn sukellettu näin epävarmoissa tunnelmissa. Monessakin mielessä.

Maailman rauha on uhattuna monien vakavien kriisien toimesta ja Suomikin pohtii puolustusvalmiuttaan ihan uudessa tilanteessa Venäjän puhkuessa suurvaltapolitiikkaansa koko maailmalle kuin iso paha susi konsanaan. Euroopan talous on kurjassa jamassa, työttömyys ja epävarmuus lisääntyvät, tuloerot kasvavat.

Valtionjohtoa sekä kuntien ja yritysten päättäjiä on nyt helppo olla kadehtimatta. Arvosteleminen ja jälkiviisastelu sen sijaan on entistä helpompaa.

Jopa pääministerin kuntoiluinnostuksestakin on saatu aihe kritiikille, käviköhän näiden arvostelijoiden mielessäkään muistot ajoista, jolloin horjuvaa tasavallan päämiestä vielä talutettiin yökerhosta valtion auton takapenkille? Tai kun ulkoministerin puheesta ei saanut mitään tolkkua sen enempää suomeksi kuin muillakaan kielillä.

Kun Suomi-laivan köli raapii pohjamutia, muuttuu yleinen tunnelmakin aggressiivisemmaksi ja peli likaisemmaksi. Tästä pitäisi päästä pikaisesti eroon ja pystyyn pitäisi saada oikeat kansallistalkoot, joilla ajetaan koko maan etua.

Mitään poppakonsteja tai oikoteitä nykytilanteen korjaamiseksi ei ole. Suuri urakka on hoidettava askel ja pala kerrallaan, yhteisvoimin. Tässä jokainen meistä voi olla mukana omalla mitättömältäkin tuntuvalla panoksellaan.

Jos ei tiedä miten voi auttaa, niin ainakin voi kannustaa niitä, jotka vastuuta kantavat ja parhaansa yrittävät. Takariviltä räksyttäminen ei vie kenenkään asiaa eteenpäin. Yksittäisen puolueen, ryhmän tai yksilön etu on nyt uhrattava koko Suomen puolesta.

Sotaa emme maailmaan saatikka maahamme halua, mutta kansallistunteen pitäisi nyt yltää sota-ajan mittasuhteisiin. Rintamakarkuruus on tässä tilanteessa hyvin erilaista kuin seitsemän vuosikymmentä sitten, mutta sen seuraukset ovat kohtalokkaita tälläkin kerralla.

Vain yhtenäisenä rintamana ja kaikki vahvuutemme yhdistäen voimme palauttaa Suomen terveen hyvinvointivaltion tasolle.

Suomi saadaan nousuun ainoastaan rehellisellä ja puhtaalla pelillä. Itsekkyys, lyhytnäköisyys ja toisten hyväksikäyttäminen painavat maatamme yhä syvempään kuiluun. Niinpä kaikenlainen puhtaus voisi olla erinomainen teema näille kansallistalkoille.

Ehdotan yhteisen tekemisen erityisteemoiksi kolmea puhdasta hanketta, joiden onnistunut läpivieminen toisi maahamme sitä positiivisuutta ja energiaa, jota jatkossa kaivataan entistäkin enemmän: Puhdas Itämeri, puhdas urheilu ja puhdas omatunto antaisivat suomalaisille taas aiheen yhteiseen hymyyn. Yhteiseksi tavoitteeksi ja teemaksi haluaisin asettaa ”Puhtaasti paremman Suomen”.

Miltei kaikki suomalaiset jaksavat pitkän talven läpi kesän odotuksen voimalla. Tänä kesänä hellepäiviä kertyi ennätyksellinen määrä ja uimavedet olivat poikkeuksellisen lämpimiä heinäkuulta pitkälle elokuuhun. Mutta paratiisimme koki raskaan takaiskun, kun Saaristomeri ja Suomenlahti peittyivät heinäkuussa paksuihin sinilevälauttoihin ja Tampereen järvet saastuivat ihmisulosteista.

Vesistöt ja koko elinympäristömme saavat meidät joko hyvälle tai huonolle tuulelle ja jokainen meistä voi vaikuttaa tähän omalla vastuullisuudellaan ja asenteellaan. Puhdas Suomi antaa kansalaisilleen tuoretta voimaa nostaa kansantuote ja väestön hyvinvointi uudelle, vahvalle pohjalle.

Puhdas Itämeri tarjoaa jälkipolvillekin ainutlaatuiset puitteet kesän viettoon ja sen merkitys yhtenä hienoimmista matkailuvalteistamme säilyisi plusmerkkisenä. ”Maailman likaisin meri” ei sen sijaan kuullosta missään asiayhteydessä kovin houkuttelevalta.

Urheilu on asunut paraatipaikalla suomalaisten sydämissä koko itsenäisyytemme ajan. Ei ole mitään syytä miksi tämä olisi jotenkin muuttumassa tai vähemmän tärkeä asia nytkään.

Kansallishurmos, urheilusankarit, voitonjuhlat ja me-henki ovat parasta lääkettä masentuneisuutta, eristäytyneisyyttä ja epäonnistumisen tunnetta vastaan. Me tarvitsemme urheilijoita, joista saamme olla ylpeitä. Huippu-urheilijat kannustavat nuoria ja meitä vanhempiakin pitämään myös itsestämme huolta ja urheiluviihde on ehdottomasti parempaa ajankulua kuin tietokonepelit, väkivaltaohjelmat tai baarissa örveltäminen.

Puhdas ja tuloksekas suomalainen urheilu tarvitsee suomalaista liike-elämää ja kansallistalkoita, sillä urheilun saavuttamien menestystarinoiden antamalla voimalla me olemme ennenkin selvinneet kriiseistämme ja maailmantalouden lamakausista. Ajatus siitä, että huippu-urheilu on tärkeää vain hyvinä aikoina, on täysin kieroutunut. Huumoriakin tarvitaan eniten nimenomaan tiukoissa paikoissa.

Varmin tapa menettää yöunensa on hankkia huono omatunto. Toisaalta vaikeammatkin haasteet tuntuvat saavutettavilta, jos toimintamme perustuu korkeaan moraaliin, eettisesti hyväksyttyihin menetelmiin ja toiset huomioivaan ajatteluun.

Tämä pätee kaikkeen päivittäiseen toimintaamme kotona, työpaikalla, liikenteessä, ihmissuhteissa, liiketoiminnassa sekä vuorovaikutuksessa ympärillämme olevien ihmisten kanssa.

Jos meillä on puhtaat jauhot pussissa, ehdimme avata oven hitaammalle, pyytää anteeksi tönäisemältämme, kiittää saamastamme huomiosta ja palvelusta sekä tehdä välillä jonkun pienen vapaaehtoisen eleen jopa täysin tuntemattoman hyväksi, on meidän parempi olla ja helpompi nukahtaa.

Vastuuntuntoiseen ja rehelliseen toimintaan on myös helpompi pyytää ja saada apua. Puhtaalla omatunnolla koko yhteiskunta saa merkittävän määrän lisää voimaa ja uskoa parempaan tulevaisuuteen.

EERO LEHTINEN

Kirjoittaja on helsinkiläinen

kauppatieteiden maisteri, kirjailija ja maailmanympäripurjehtija.

Avaa artikkelin PDF