Professori: "Helsingin suuruudenhulluus viisveisaa realismista"

Helsingin vahvuuksiin kuuluu sen merellisyys ja vehreys. Kaupungin kasvutavoitteet uhkaavat myös saarien suosittuja luontokohteita. Kuva: Markku Vuorikari

Erityisesti pääkaupunkiseudun kuntien maksamat tasaukset vähemmän verotuloja saaville kunnille ovat nousseet otsikoihin. Tasauksien kritisoijat nostavat esiin uhkakuvia, joissa metropolialueen kehitys taantuu mittavien lisäinvestointien, kuten Raidejokerin, siirtyessä.

"Yhteiskunnallisessa keskustelussa ja erityisesti Helsingin Sanomissa on nyt alkanut kova vyörytys, jossa nähdään Suomen ainoaksi keinoksi kehittyä asukkaiden ja palvelujen keskittäminen kaupunkeihin, erityisesti pääkaupunkiseudulle", aluetieteen professori Hannu Katajamäki kommentoi.

"Suomen kokoisessa maassa asukkaiden keskittäminen pääkaupunkiseudulle ei ole kestävää politiikkaa."

Katajamäen mukaan kuntien välinen tasausjärjestelmä perustuu tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden periaatteille. Se on koko suomalaisen hyvinvointivaltion pohja.

"Pienistä kunnista muuttaa siellä kasvaneita ja koulutettuja ihmisiä työn perässä. Pienet kunnat eivät ole taakkoja ja syöttiläitä, vaan mahdollisuuksien antajia koko Suomen menestykselle", Katajamäki painottaa. "Tämä on nyt unohdettu julkisessa keskustelussa joko tahallisesti tai tahattomasti."

Helsinki visioi kasvattavansa väkilukuaan vuoteen 2050 mennessä noin 240 000 hengellä eli melkein 40 prosenttia nykytasosta. Näin siitä huolimatta, että syntyvyys on laskenut Suomessa jo viisi vuotta peräkkäin. Tilastokeskuksen ennuste kertoo vuonna 2030 Suomessa olevan yhtä vähän alle 15-vuotiaita kuin vuonna 1894.

"Helsingin visioima kasvu ei ole realismia. Sen taustalla tuntuu olevan ajatus, että Helsinki on brändättävä kansainväliset mitat täyttäväksi metropoliksi. Suurkaupunkivisio on kuitenkin Suomen kokoisessa maassa absurdi", Katajamäki hymähtää.

Professoria kummastuttaa helsinkiläisiä koskettavien hankkeiden esittäminen kansallisena etuna ja maakuntia koskevien sijoitusten näkeminen aluepolitiikkana.

"Suuruudenhullut Helsinki-Tallinna-tunnelin kaavailut ovat selkeää pääkaupunkiseudun siltarumpupolitiikkaa. Koko Suomen potentiaalin hyödyntäminen on ainoa keino pärjätä kansainvälisessä kilpailussa, mutta sen ajaminen on muka halveksittavaa ja mennyttä maailmaa."

Helsingin kasvattaminen johtaa asumisen hinnan nousuun ja asumisen laadun heikkenemiseen. Se aiheuttaa vaikeuksia juuri perheille, jotka joutuvat siirtämään lasten hankintaa ja harkitsemaan lasten lukumäärää taloudellisesta näkökulmasta.

"Suuressa kaupungissa arki on hankalasti järjestettävissä. Pienellä paikkakunnalla asuminen on lapsiperheelle huomattavasti mielekkäämpää, jos vanhemmille vain löytyy töitä", Katajamäki kertoo.

"Työn hajauttaminen on yksi niistä asioista, joita olisi nyt harkittava huolella."

Helsingin brändäykseen on löydettävä uusia keinoja. Ulkomaalaiset turistit hurmaantuvat usein juuri Helsingin vehreyteen ja rauhallisuuteen, ja esimerkiksi noin 200 000 asukkaan Reykjavik on kansainvälisesti erittäin tunnettu pienestä koostaan huolimatta.

"Koko ei ratkaise kaupungin kiinnostavuutta", Katajamäki korostaa. "Ylimittainen pyrkimys kasvattaa metropolialuetta johtaa sen luontoarvojen kärsimiseen."