Seuraavan hallituksen Bobcat-miehet joutuvat ikäviin ryskähommiin
Muutama puolue, joka nyt on ollut riemurinnoin paikkoja sotkemassa, tulee huutamaan kitarisat heiluen oppositiosta, kuinka hallitus kyykyttää kansaa.Kaikki ovat nähneet Bobcatin, vaikka eivät nimeä ehkä tunnekaan. Se on se pikkuruinen puskutraktori, joka uurastaa kaduilla ja jalkakäytävillä esimerkiksi talvimyrskyn jälkeen. Puikoissa ahkeroi ulkotyöläinen, nniin sanottu persvakomies, joka ei ryskähommia pelkää.
Bobcatille on käyttöä myös ensi kevään eduskuntavaalien jälkeen, kun uuden hallituksen persvakomiehet ryhtyvät neonkirkaat suojaliivit päällä ja suojakypärät päässä raivaamaan taloutta nykyhallituksen bileiden jäljiltä.
Syrjään pusketaan tussahtaneita foliopalloja, serpentiinisilppua, tyhjiä skumppapulloja, valtion alijäämää, turvonneita tukia ja avustuksia ja paisunutta julkista sektoria. Rytökasasta pitäisi saada pois miljardi euroa ylimääräistä. Joka vuosi. Eikä tässä kaikki. Samaa puskemista pitää jatkaa myös tulevilla vaalikausilla.
Ei käy kateeksi Bobcat-miehiä! Työstä ei tule kiitosta satamaan. Muutama puolue, joka nyt on ollut riemurinnoin paikkoja sotkemassa, tulee huutamaan kitarisat heiluen oppositiosta, kuinka hallitus kyykyttää kansaa. Vuorosanat on jo valmiiksi kirjoitettu: Edellinen hallitus ei ole talousturmioon syyllinen, sillä se toimi pakkoraossa ja reagoi pandemiaan ja Ukrainan sotaan. Ei ole meidän vika! Kyse oli arvovalinnoista ja on sitä edelleen.
Gallupit ovat nyt sillä tavalla kallellaan, että Bobcat-porukan kymppinä voi joutua häärimään kokoomuksen Petteri Orpo. Lycka till vaan!
Jos valtiovarainministeri tulee toiseksi suurimmasta puolueesta, demaritkin joutuvat perehtymään puskutraktorin manuaaliin.
Demariryhmyri Antti Lindtman on jo jupissut siihen malliin, että jotain tarttis tehrä. Mentaaliharjoittelu valtion kirstunvartijan hommiin on alkanut.
Terveesti skeptisen äänestäjän on kuitenkin syytä kovettaa mielensä ennen kuin lähtee vaaliteltoille makkaraa mussuttamaan.
Terveesti skeptisen äänestäjän on kuitenkin syytä kovettaa mielensä ennen kuin lähtee vaaliteltoille makkaraa mussuttamaan. Tuskinpa keväällä löytyy puoluetta, joka ei olisi sitä mieltä, etteikö taloudelle pitäisi jotain tehdä. Luvut ovat sen verran vastaansanomattomat, että niitä ei voi muuksi selittää. Kysymys kuuluukin, kuinka rohkeisiin ratkaisuihin ollaan valmiita vaalien jälkeen.
Kokoomuksen ja demarien takalisto ehkä merivettä kestää, mutta miten mahtaa olla persujen laita? Kannatuksen puolesta puolue lienee hallitusneuvotteluissa mukana ainakin alkumetreillä. Edellinen hallitusvastuu pistää kuitenkin miettimään. Kun äänestäjien ylisuuriin odotuksiin ei pystytty vastaamaan, tuli noutaja. Persuäänestäjän kärsivällisyys on kantakersantin luokkaa. Kompromisseihin Kyllä vai ei -maailmankuva taipuu huonosti.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat






