JAUHIAISEN PUSSISTA Kunnissa suuri on kallista
Kuntapäivät Kuopiossa viime viikon lopulla kertoivat, että hallitus ei anna tuumaakaan periksi asettamistaan tavoitteista kuntarakenneasiassa.
Olen jo pitkää ihmetellyt, mikä on punainen lanka koko rakennekeskustelussa. Oheisessa asetelmassa olen lähestynyt kuntien rakennetta kuntakoon näkökulmasta. Olen ryhmitellyt kunnat suuruusluokan mukaisiin ryhmiin ja laskenut toiminnan kulut asukasta kohti ryhmittäin.
Asetelmasta näemme, että suuruuden ekonomia ei todella toimi niin kuin juhlapuheissa sanotaan. Ryhmänä jopa kaikki alle 5 000 asukkaan kunnat (joita muuten on peräti 108) pääsevät toiminnan kuluissaan hieman alle sen, mitä vastaavat kulut ovat kaikissa yli 100 000 asukkaan kunnissa.
Olen laskenut kuntakoon ja kustannuksen asukasta kohti välisen riippuvuuden. Silloin kun luku on lähellä nollaa kuntakoolla ja kustannuksissa per asukas ei ole merkittävää riippuvuussuhdetta.
Luvun kasvaessa kohti ykköstä merkitys kasvaa. Silloin kun luku on positiivinen, kulut asukasta kohti kasvavat samaan suuntaan kuin väkiluku. Luvun laskiessa kohti miinus ykköstä kulut asukasta kohti pienenevät, kun kuntakoko kasvaa.
Mitä sitten kuntien toiminnan kulut olisivat olleet yhteensä koko maassa erilaisten vertailuryhmien tai kuntien kustannustasolla?
Koko maan kaikkien kuntien toiminnan kulut olisivat olleet vuonna 2011 Helsingin kustannustasolla 39,4 miljardia euroa. Yli 100 000 asukkaan kaupunkien tasolla kulut olisivat olleet 35,3 miljardia euroa. 10 000–50 000 asukkaan kaupunkien kustannustasolla olisi rahaa kulunut 31,6 miljardia euroa. Ja Jyväskylän kustannustasolla lasku olisi ollut 29,7 miljardia euroa.
Siis jos kaikki Suomen kunnat toimisivat Jyväskylän mallin mukaan, kestävyysvajeestamme poistuisi heti 10 miljardia euroa.
On helppo sanoa, että kustannuksiin vaikuttavat kunnan sosiaalinen pohja, kuten esimerkiksi lapsi- tai vanhusluku. Kun tarkastelu viedään toimintatasolle, kustannusihmeellisyydet tulevat esille vieläkin mielenkiintoisemmalla tavalla.
Otan esimerkin perusopetuksesta. Oma perusopetus maksoi vuonna 2010 suurimmassa kuntakokoluokassa 8 314 euroa oppilasta kohden, kun se maksoi 10 000–50 000 asukkaan kuntien ryhmässä 7 489 euroa.
Olisiko aika jo sanoa koko kuntakokokeskustelusta ”keisarilla ei ole vaatteita”?
PAAVO JAUHIAINEN
Kirjoittaja on entinen yritysjohtaja, joka tarkastelee tällä palstalla
talouden ilmiöitä tilastojen valossa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
