Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Ensimmäistä kertaa viljaa puimassa

    Anniina Seppä käsittelee puimuria tottuneesti. Nopeus kohoaa välillä yli viiteen kilometriin tunnissa ja vehnän korret leikkautuvat kauniisti juuri oikeasta kohdasta. Kim Döfnäs neuvoo vieressä. Saara Olkkonen
    Anniina Seppä käsittelee puimuria tottuneesti. Nopeus kohoaa välillä yli viiteen kilometriin tunnissa ja vehnän korret leikkautuvat kauniisti juuri oikeasta kohdasta. Kim Döfnäs neuvoo vieressä. Saara Olkkonen Kuva: Viestilehtien arkisto

    PORI

    Kurssin teoriajaksolle osallistui 40 puinnista kiinnostunutta naista. ”Toivon, että loput mukana olleet ovat päässeet tositoimiin kotipelloilla”, Pro Agrian Annina Luotonen toteaa.

    ”Puijat muijat, muijat pui”, riimittelevät osallistujat ennen tositoimiin ryhtymistä.

    Nauru keventää tunnelmaa. Suurin osa on puimassa ensimmäistä kertaa. Kurssilta on tultu hakemaan rohkeutta ja osaamista leikkuupuimurin käyttöön.

    Puimuri huojahtaa suuresta koostaan huolimatta kevyesti liikkeelle. Massaa koneella on lähes 10 000 kiloa. Puikoissa istuu ryhmän kokenein puija Anniina Seppä.

    ”Pari vuotta sitten mieheni kehotti kokeilemaan. Koneen iso koko pelotti aluksi, mutta nykyajan puimureilla työ on loppujen lopuksi helppoa. Paljon tapahtuu nappia painamalla, esimerkiksi kytkintä ei tarvita.”

    ”Puinnin aloitus on vaikeinta. Mieheni pui ensin reunat ja minä jatkan keskeltä.”

    Maatilalla kasvaneelle Sepälle tilan töihin osallistuminen on tärkeää. Hän kertoo tuntevansa monia isäntiä, jotka jakavat mielellään muut tilan työt mutta haluavat itse kylvää, ruiskuttaa ja puida.

    ”En tiedä, onko kyse siitä, ettei naisiin luoteta. Ainakin kotikulmilla Ulvilassa olen puijana harvinaisuus. Tutut pysähtyvät tienvarteen katselemaan puintiani”, Seppä nauraa.

    ”Ihanaa. Nyt tuli tunne, että mä osaan tän”, iloitsee Essi Pietilä Koski Tl:stä.

    ”Tekemällä oppii. Olen istunut usein puimurin kyydissä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun ajoin itse.”

    Kotipelloilla puimatta ovat enää rapsit, jotka Pietilä lupaa suosiolla jättää miehelleen.

    ”Pitää odottaa ensi syksyyn, että pääsen tositoimiin. Tosin jos nyt tulee yllättävä tilanne, niin pakkohan se on mennä auttamaan, kun kerran osaan.”

    Traktori on Pietilälle tuttu. Leikkuupuimurilla ajo on kuitenkin teknisempää. Toiminnot ovat sähköisiä. Koneen nopeutta ja suuntaa säädellään oikealla kädellä ja vasemmalla ohjataan.

    ”On jännittävää istua puimuriin, kun tietää, että alla on hervoton kone. Mietityttää, miten osaa hahmottaa sen reunat.”

    ”Puimurilla ajaessa pitää tarkkailla edessä olevaa aluetta, jotta osaa säätää pöydän korkeuden oikein ja havaita mahdolliset kivet. Pidän ajonopeuden niin alhaisena, että pystyn hallitsemaan kaiken.”

    Leena Pienräihä Loimaalta istahti ajajan paikalle toistamiseen. Miehen ehdotuksesta hän oli kokeillut omaa puimuria, jolla piti rikkoutuneen osan vuoksi ajaa hiljaa.

    ”Poikani ajoi traktorilla kohti ja puimurin nähdessään kääntyi ympäri. Myöhemmin selvisi, että hän oli katsellut koneen huojumista pellon reunalta ja ajatellut, että isälle on sattunut jotain, kun puimuri kulki niin hiljaa.”

    Puimurin pitäminen kurssissa on Pienräihän mielestä yllättävän hankalaa, vaikka suuren koon luulisi pitävän massan jykevästi paikoillaan.

    ”Pieni liike ohjaimella vaikuttaa voimakkaasti puimuriin, joten hienosäätöä pitää vielä harjoitella. ”

    ”Olen aina ollut kiinnostunut koneista. Ei vain ole riittänyt aikaa niiden opiskeluun. Nyt kun lapset ovat isoja, voin alkaa opetella. Yritimme olla antamatta heille valmiita sukupuolirooleja, mutta niin siinä kävi, että tytärtä ei ole pellolla näkynyt ja molemmat pojat on laitettu ajamaan traktoria.”

    Sampo Rosenlewin Markus Miekanmaa kehottaa jakamaan vastuun kaikista tilan töistä.

    ”Yleensä miehellä on luontaisesti tekniikka veressä. Poikalapsella nalletkin alkavat usein päristä. Se ei silti tarkoita, etteikö nainenkin voisi kiinnostua tekniikasta ja koneista.”

    Miekanmaan mukaan puimurit ovat aina olleet ajettavissa naisten voimilla. Uusia koneita voi siirtää pikkurillillä ja työ on entistä siistimpää ja hiljaisempaa.

    ”Maatila on ensisijaisesti yritys. On tärkeää, että yhä useammat naiset oppisivat koneiden käytön, jotta molemmat voisivat tehdä samoja töitä.”

    Miekanmaan mukaan naiset ovat puijina tarkempia ja huolellisempia kuin miehet. Kuskin valinnalla saattaa säästää tuhansia euroja koneen huollossa ja korjauksissa.

    ”Puimurit ovat kalliita investointeja. Usein rikkoontuminen johtuu siitä, että niillä on ajettu liian lujaa tai ei ole viitsitty laittaa tyhjennystorvea paikoilleen. Naiset ovat huolellisia, ja hitaasti ajettaessa myös jyvien hävikki pienenee. ”

    SAARA OLKKONEN

    Avaa artikkelin PDF