VIERASKOLUMNI EU on yhtenäistänyt maaseutupolitiikan hallinto-ongelmat
Hallintotieteiden tohtori Olli-Pekka Viinamäen johtama Vaasan yliopiston tutkijaryhmä julkaisi hiljattain maaseudun paikalliseen kehittämiseen tarkoitetun Leaderin soveltamista seitsemässä valtiossa vertailevan tutkimuksen. Mukana ovat Suomi, Ruotsi, Hollanti, Irlanti, Itävalta, Tanska ja Viro. Tutkimus perustuu laajoihin kysely-, haastattelu- ja asiakirja-aineistoihin.
Leaderin ideana on tukea maaseutualueiden kehittymistä niiden omista lähtökohdista. Tutkimuksen ennakko-oletuksena oli, että hallintokäytännöt vaihtelevat eri valtioiden välillä, koska olosuhteet ja hallintoperinteet ovat erilaisia. Erityisesti Suomen osalta oletettiin, että kömpelöt hallintokäytännöt ovat omaa tekoamme, eivät EU:n edellyttämiä.
Tulokset ovat yllättäviä. Leaderin hallinnointiin liittyvät kipukohdat ovat eri maissa yllättävän samankaltaisia. Kärkeen nousevat jatkuvat muutokset ohjeistuksessa ja säännöissä, liian yksityiskohtainen valvonta sekä maksatusaikojen pituus.
EU on halunnut yhtenäistää Leaderin soveltamisen samankaltaiseksi kaikissa jäsenmaissa. Tästä ovat seuranneet Leaderin käytännön toteuttajien samankaltaiset ongelmat.
Leader -hankkeiden toteuttajat ja paikallisten toimintaryhmien työntekijät joutuvat keskittymään liiaksi pikkupiirteiseen raportointiin.
Tutkimustuloksista välittyy jälleen kerran murheellinen viesti: EU:n hallintokoneisto ei kykene luottamaan kehittämishankkeiden toteuttajiin. Hallinto- ja valvontajärjestelmät olettavat, että kaikki ovat epäluotettavia ja haluavat huijata. Kerta kerran jälkeen on pystyttävä osoittamaan syyttömyytensä.
Tutkimuksen kuvaama asetelma on esimerkiksi Leaderin toteuttajille henkisesti äärimmäisen raskas. Päällimäisenä tulisi olla oman kotiseudun omaehtoinen kehittäminen, mutta pääosaan onkin noussut hallintokoneiston epävarmuutta lietsova ja unettomia öitä aiheuttava kontrolli.
Ohjelma-asiakirjojen toiveikkaat tavoitteet uusista kehittämisvauksista karkaavat ulottumattomiin, kun on alituisesti murehdittava, ettei muotovirheitä tapahdu. Valvontakeskeisessä hallinnoinnissa hankeaktiivit saattavat turhautua: Rahoittaja ei olekaan kiinnostunut tuloksista, vaan muotoseikkojen pikkupiirteisestä noudattamisesta.
Ansiokas raportti päätyy antamaan kehittämisehdotuksia EU:n seuraavalle 2014–2020 ohjelmakaudelle. Päällimmäiseksi nousee raportointivelvollisuuksien vähentäminen. Tämä on välttämätön ehto, jotta Leaderin rooli maaseudun kehittämisvälineenä vahvistuu.
On myös hyväksyttävä, että Leader on paikallisen kehittämisen väline. On lopettava haikailu ”isoista vaikutuksista”. Hankkeiden viranomaishyväksyntään ja maksatushakemusten käsittelyyn on saatava lisäresursseja. Tietojärjestelmät on viritettävä palvelemaan hankkeiden toteuttajia.
Tutkimuksesta nousevat kehittämistarpeet eivät ole uusia. Vastaavia huomioita tehtiin esimerkiksi Suomessa jo 1990-luvulla. Nyt samankaltaisia kehittämistarpeita on paikannettu seitsemässä EU:n jäsenvaltiossa.
Ennen jokaista ohjelmakautta on vakuutettu, että ongelmat on tunnistettu ja että siirtyminen joustavampiin hallintokäytäntöihin on alkanut. Huono kehitys on kuitenkin jatkunut. Komission edustajat eivät voi enää vedota kansallisten käytäntöjen aiheuttavan ongelmat. Sylttytehdas on sittenkin Brysselissä.
Vaasalaistutkimus osoittaa, että lupausten aika on ohi. Ensi ohjelmakaudella Leaderin hallintokäytäntöjen on oltava oikeasti kevyempiä ja maaseudun paikallista kehitystä todellisesti tukevia. Muuten uhkaa lopullinen hankeväsymys ja yhä useampien maaseudun kehittäjien vetäytyminen liian raskaaksi ja syyllistäväksi koetusta hankemaailmasta.
Lähde: Olli-Pekka Viinamäki, Esa Hyyryläinen, Arttu Vainio & Riia Metsälä. Kohti kevyempää hallinnointia LEADER-toimintatavassa. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 4/2013.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
