Valtion suoalueita suojeluun etelässä
Pitkään valmisteltu soidensuojeluohjelma täydentyi, kun hallitus päätti suojella 6 000 hehtaaria soita lisätalousarvioesityksessään maanantaina. Suojeluun siirtyy 46 suota valtion alueilta Etelä-Suomesta.
Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok.) mukaan suojeluun kartoitettavien soiden valmistelu jatkuu vielä valtion mailla Pohjois-Suomessa. Tälle hallituskaudelle uusia suojelupäätöksiä ei kuitenkaan ehditä enää tekemään.
Yksityisillä mailla ympäristöministeri on korostanut vapaaehtoisuuteen perustuvaa suojelua.
Uusi ympäristöministeri pysäytti pitkään valmistellut soidensuojeluohjelman etenemisen syksyllä, koska hän halusi vielä pohtia vapaaehtoisuuden lisäämisen mahdollisuuksia soidensuojelussa.
Grahn-Laasonen uskoo, että esimerkiksi vapaaehtoisuuteen perustuvan metsiensuojeluohjelma Metson kautta puustoisia soita voidaan vielä saada suojeluun.
”Kuten olen aikaisemminkin sanonut, mielestäni pakko vain lisäisi vastakkainasettelua. Uskon, että yhteisymmärryksessä suojelu etenee paremmin kuin pakolla”, ministeri sanoo.
Yksityismailla soidensuojelutyöryhmä kartoittaa suojeluun sopivia soita, ja maanomistajien mielipiteitä suojeluun kysytään kirjeitse. Vasta sen jälkeen ministeriössä päätetään miten suojelua yksityismailla ryhdytään edistämään, Grahn-Laasonen sanoo.
Soidensuojelulle yksityismailla on varattu tänä vuonna määrärahoja seitsemän miljoonaa euroa. Grahn-Laasonen uskoo, että vapaaehtoisella suojelulla saadaan suunniteltu määrä soita suojeluun.
Entinen ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr.) kommentoi hallituksen suojelupäätöksiä blogissaan. Niinistö pitää suojelupäätöksiä riittämättöminä, sillä suojeluun liitetty pinta-ala kattaa vain kuusi prosenttia hallituksen aiemmin asettamasta 100 000 hehtaarin suojelutavoitteesta.
Nyt päätettyjen suojelualueiden tarkempi rajaus tarkentuu helmikuun loppuun mennessä, jonka jälkeen ne tulevat vielä hallituksen vahvistettavaksi.
Sen jälkeen päätetään myös metsästysoikeuksista alueilla.
Ympäristöministerin mukaan lähtökohta on, että metsästysoikeutta ei rajoiteta, jos sille ei ole suojelullista perustetta.
”Kun suojellaan soita Etelä-Suomessa, on metsästyksen salliminen useimmiten mahdollista”, Grahn-Laasonen sanoo.
”Itse lähden siitä, että metsästysoikeudesta pitää voida neuvotella paikallisesti eikä metsästystä rajoiteta, jos siihen ei ole perustetta.”
AURA PILKAMA
Pakko vain
lisäisi
vastakkainasettelua. Uskon, että yhteisymmärryksessä suojelu etenee
paremmin
kuin pakolla.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
