Tutkija näkee kuntauudistuksessa pakottamisen makua
Hallitus kirjasi hallitusohjelmassa tavoitteekseen ”vahvat peruskunnat”, loi niihin kriteerit ja määrää nyt kuntia selvittämään niiden mukaan kuntaliitoksia.
”Muodollisesti pakkoliitoksista ei puhuta, mutta kyllä tässä siihen suuntaan painetta luodaan ja sillä tiellä ollaan.”
Näin sanoo perustuslakiin perehtynyt akatemiaprofessori Kaarlo Tuori.
Tuori näkee ”pehmeitä pakkokeinoja” paitsi liitosselvityspakossa, myös valtionosuusremontissa ja sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) palveluiden isäntäkuntamallissa. Nämä uudistukset ovat kesken, minkä vuoksi Tuorista oli kohtuutonta vaatia kunnilta lausuntoja rakennelakiin.
”On lähdetty vähän väärästä päästä liikkeelle. Ensin olisi pitänyt katsoa tehtävät ja miettiä sitten rakenteet, missä niitä tehtäviä hoidetaan.”
Professori ennakoi, että kunnille päätettävät selvitysalueet ovat hallituksen mielestä yhtä kuin muodostettavat uudet kunnat, vaikkei sitä ääneen sanotakaan.
”Kuntarakenneuudistuksen
erikoinen puoli on, että sitä perusteltiin sote-tehtävien hoitamisella riittävän suurissa yksiköissä. Tavoite ei näytä toteutuvan, vaan joudutaan rakentamaan erilaisia himmeleitä. Se vie uudistukselta pohjaa.”
Tuori ei ota kantaa kansanedustajan kanteluun, mutta muistuttaa, että aiempi, Asikkalan kunnan kantelu johti lähinnä aikataulumuutokseen. Uudistuksen aikataulu on silti hänestä yhä ”hyvin tiukka”.
”Vakavin asia, joka on työnnetty syrjään, on se etteivät suomalaiset kunnat ole vain hallinnollisia yksiköitä, vaan kansanvallan perusta”, Tuori sanoo. Vahvaa paikallisidentiteettiä ja yhteisöllisyyden tunnetta ei voi heittää pois kerta heitolla.
”Kun kuntien koko kasvaa, kasvaa myös päätöksentekijöiden ja kuntalaisten välinen etäisyys. Jos kunnallinen demokratia näin heikkenee, heikkenee samalla kunnallinen itsehallinto ja se muodostaa perustuslakiongelman.”
Yksittäisen kunnan rajoja perustuslaki ei ole suojellut tähänkään asti, mutta laajamittaiset pakkoliitokset voivat vaatia uutta tulkintaa, Tuori sanoo.
Tuorin mielestä olisi pitänyt ottaa vakavasti perustuslain tarjoama vaihtoehto maakunnallisesta itsehallinnosta. Maakunnille siirrettäisiin kuntien tehtäviä, mutta vaikka kunnilta lähtisi valtaa, se lähtisi demokraattiseen suuntaan.
”Jostakin syystä tämä malli on julistettu pannaan. Se on käsittämätöntä, sillä se selkeyttäisi asetelmaa, purkaisi kuntayhtymiä ja ratkaisisi myös pääkaupunkiseudun ongelmat.”
Tuori pitää lainsäädännön ja hyvän hallintotavan kannalta ongelmallisena sitä, että hallitus on ujuttanut ohjelmaansa poliittisia tavoitteita ja toteuttaa niitä rakennelailla.
Lakiluonnos on hänen mielestään lähinnä ”poliittisesti linjattu toivomuskokoelma”. Siitä puuttuvat lakitekstimäisyys ja vankka ohjaus, ja ne on korvattu ”pitäisi”-tyyppisillä ilmaisuilla.
Vaatimukset kunnille ovat kuitenkin kovat: niiden on päätettävä liitosselvityskumppaninsa tänä vuonna ja tehtävä selvitykset ensi keväänä.
”Olen ollut koko ajan sitä mieltä, että tämä ei ole yhden vaalikauden kysymys eikä tätä pidä ratkaista enemmistöparlamentarismin voimin. Sekä demokratia että laaja hyväksyntä edellyttäisivät laajaa poliittista yksimielisyyttä eli opposition pitäisi olla mukana. Kysymys on suomalaisen yhteiskunnan ja hallinnon perusteista.”
EIJA MANSIKKAMÄKI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
