Paliskuntien ja viljelijöiden riitoja puidaan käräjillä
POSIO
Maatilojen pelloilla laiduntavat porot ovat hiertäneet isäntien ja poronomistajien välejä eteläisellä poronhoitoalueella jo pitkään. Tapauksia on ratkottu alioikeuksissa, ja uusia tapauksia on vireillä.
Osa Koillismaan porojen luvatonta peltoruokailua ja peltojen suoja-aitaamista koskevista riidoista on edennyt vahinkojen arvioimislautakunnista alioikeuksiin. Päätökset ovat olleet paliskunnille langettavia.
”Poronhoitolaissa on selkeitä puutteita, sillä porojen viljelyksille tekemät vahingot on aiemmin käytännössä sallittu. Viranomaisten mahdollisuus puuttua porojen aiheuttamiin peltovahinkoihin on vähäinen”, kritisoi MTK-Lapin johtokuntaan kuuluva maanviljelijä Heikki Lehtiniemi Posiolta.
Viljelijät haluavat porojen pysyvän lain tarkoittamilla porolaitumilla eli metsässä.
”Ongelmana on, että metsissä ei ole talvikaudella juurikaan syötävää. Poro kaivaa ruokansa pelloilta etenkin marras–joulukuussa, maan jäätyminen aiheuttaa tuntuvia satovahinkoja.”
Kuusamolainen maanviljelijä Henri Hentilä vaati peltojansa ympäröivän huonokuntoisen suoja-aidan korjaamista alueella toimivalta paliskunnalta. Arvioimislautakunta päätyi ratkaisussaan aitojen korjaamisen kannalle.
Paliskunta valitti lautakunnan päätöksestä alioikeuteen, jonka ratkaisu noudatti lautakunnan linjausta.
”Paliskunnalle lankesi aidan korjauksen lisäksi maksettavaksi noin 55 000 euron oikeudenkäyntikulut. Tuomio on lainvoimainen, mutta aita on yhä kunnostamatta”, Hentilä kertoo.
Taivalkoskella käräjille edenneessä tapauksessa paliskunta oli kieltäytynyt arvioimislautakunnan määräämien suoja-aitojen rakentamisesta. Myöskään poroja ei poistettu pelloilta pyynnöstä huolimatta.
Aidan sijaan paliskunta ja poronomistaja suojasivat pellot keltaisella muovinauhalla. Heille luettiin tuomio poronhoitolain rikkomisesta. Tuomiosta on valitettu hovioikeuteen.
Taivalkoskella paliskunta sai langettavan tuomion tapauksessa, jossa poroja ei poistettu pellolta.
Maanomistaja oli poistanut porot pelloltansa oma-aloitteisesti. Tästä hän oli lähettänyt paliskunnalle laskun, jota paliskunta oli kieltäytynyt suorittamasta.
Käräjäoikeus määräsi paliskunnan suorittamaan maanomistajalle korvauksen työstä, joka olisi kuulunut poronomistajalle. Useita vastaavia riita-asioita on jätetty vireille alioikeuksiin.
Lehtiniemi toteaa asian ongelman piilevän siinä, että vahinkojen synty sallitaan sen sijaan, että niitä pyrittäisiin aktiivisesti estämään.
”Nyt keskitytään vahinkojen arviointiin ja niiden syntytavan toteen näyttämiseen. Ehkäpä paliskuntien haluttomuus porojen poistamiseen pelloilta liittyy siihen, että peltoja halutaan tietoisesti käyttää porolaitumina.”
Näytön kerääminen poron tekemistä vahingoista on maanomistajan vastuulla. Vahingon kärsinyt on asiassa jäävi, vahingon aiheuttaja kuitenkin istuu vahinkojen arvioimislautakunnassa.
”Lautakuntien jääviys koetaan ongelmalliseksi, jos paliskunnan edustaja ratkoo lautakunnassa oman paliskuntansa asioita”, sanoo MTK-Lapin puheenjohtaja Juhani Lampela Tervolasta.
Maaseutuvirasto Mavi on linjannut, että mikäli porojen suoja-aita on rakennettu pellolle, peruslohkon rajat määräytyvät poroaidan sijainnin mukaisesti.
”Käytännössä paliskunnat aiheuttavat tiloille paitsi sadon, myös tuen menetyksiä. Viljelijä vastaa vahingonaiheuttajasta riippumatta siitä, että pellot ovat tukiehtojen mukaisesti viljeltyjä”, Lehtiniemi kertoo.
Juttuun tavoiteltiin haastateltaviksi Kuusamon Oivangin ja Taivalkosken paliskuntien poromiehiä tuloksetta.
KARI LINDHOLM
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
