Vesikasveilla käyttöäjärvien tilan arvioinnissa
Vesikasveilla on järviemme tilan arvioinnissa ja seurannassa monipuolisia käyttömahdollisuuksia, filosofian maisteri Antti Kanninen toteaa väitöskirjassaan.
Kanninen tutki vesien suurkasvien käyttöä järvien ekologisen tilan arvioinnissa ja seurannassa. Vesikasvit ovat yksi eliöryhmä, joiden avulla pintavesiemme tilaa, hoitoa ja suojelua nykylainsäädännössä arvioidaan.
Kannisen mukaan vesikasvien seurantamenetelmät ovat vakiintuneet vasta viime vuosina. Uudet seuranta- ja tilanarviointivelvoitteet ovat edellyttäneet menetelmien tutkimista ja kehittämistä, siihen väitöskirjassa on paneuduttu.
Koko rantavyöhykkeen kattava kasvillisuuskartoitus on tehokkaampi kuin linjatutkimus. Linjamenetelmälläkin tosin havaitaan valtaosa koko järven lajistosta.
”Vesikasvillisuuden tilan arvioinnissa tärkeintä on menetelmien yhdenmukaisuus”, Kanninen korostaa.
Kanninen tutki myös kaukokartoituksen mahdollisuuksia vesikasvillisuuden seurantaan. Ilmakuvista saatiin tietoa pääosin ilmaversoisista ja kelluslehtisistä kasveista, aniharvoin vedenalaisista.
Tieto soveltuu esimerkiksi pitkäaikaismuutosten ja järvikunnostusten seurantaan. Paikkaan sidottu ilmakuva-aineisto mahdollistaa myös tiedon yhdistämisen muuhun kasvillisuuden esiintymistä selittävään ympäristötietoon, vaikkapa järven syvyyttä kuvaaviin korkeusmalleihin.
Työssä kehitettyä kasvillisuuden peittämän rantavyöhykkeen osuutta voitaisiin käyttää arvioitaessa ja seurattaessa vesikasvillisuuden tilaa kustannustehokkaasti kaukokartoituksena, Kanninen sanoo. Väitöskirja tarkastetaan Jyväskylän yliopistossa tänään perjantaina.
REIJO VESTERINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
