Vaalivuosi alkoi kompastellen

Vielä kuukausi sitten näytti siltä, ettei politiikassa tapahdu oikein mitään. EU-vaalit olivat tulossa, mutta eduskunta loikoili kotisohvilla viettämässä joululomaa, ministerit antoivat ympäripyöreitä asiahaastatteluja ja hallituksen hankkeet näyttivät olevan tukevasti karilla. Haukotutti.

Mutta ei kauan.

SDP:ssä päätettiin ottaa mittaa ay-liikkeen ja verkkosukkahousujen vetovoimasta, kun istuva puheenjohtaja sai haastajan. Hillitty ja nuorekas naisihminen (Jutta Urpilainen) vastaan kokenut, keski-ikäinen ja suorasanainen mies. Antti Rinteen tukijoukkojen tavoitteena on vallan lisäksi varmasti myös tukkia demarivirta perussuomalaisiin. SDP:n hallitustyötähän on moitittu kokoomuslaiseksi ja myös entinen presidentti (sd.) päätti liputtaa eurovaaleissa miniänsä (kok.) puolesta.

Perussuomalaiset ehtivät jo vaihtaa ryhmäjohtajanaisensa ay-mieheen. Puheenjohtaja Timo Soini vaikeni kisassa

viisaasti, eikä ainakaan julkisuudessa pyllistänyt mihinkään suuntaan. Arvaamattomissa kurveissa kannattaa jarruttaa.

Kokoomusta alkoi hämmentää arvelut puheenjohtajan (pääministeri Jyrki

Katainen) tulevaisuudensuunnitelmista

ja omien (ministeri Jan Vapaavuori) arvostelu hallituksen sisältäpäin.

Hallituksen toimintatapoja arvosteltiin myös RKP:stä omistajaohjauksen suhteen (Carl Haglund) ja vihreissä tuotiin lisäksi esiin inhimillisiäkin puolia kuten avioeroa (Ville Niinistö). Profiilit ovat nousussa.

Yleinen hajaannus levitti gallupveturi keskustalle punaisen maton, jolta iskeä jo valmiiksi lyötyjen kilpakumppaneiden selustaan. Mutta herra Murphyllä on lakinsa: pääministerisuosikki Juha Sipilän sairaus uusiutui ja vei vuoteeseen. Kokeneet apujoukot koettavat nyt torpata kuntauudistusta välikysymyksellä.

Kaikki siis kompastelevat. Hallituksessa suurin hämmennys johtui siitä,

että istuvat ministerit kiinnostuivat

Eurooppa-politiikasta jopa siinä määrin, että ovat äänivyöryn tullessa valmiita jättämään pestinsä kesken. Näin vasemmistoliitossa ja kokoomuksessa.

Keskusta sai rauhassa petailla Olli

Rehnille paikkaa europarlamentissa, kun kokoomuksen peli näytti selvältä: jos Katainen haluaa johtavaan EU-virkaan tai komission johtoon, Alexander Stubb väistää ja ottaa riviviran komissiosta.

Kuvio meni sekaisin, kun toinen ministeri (Henna Virkkunen) asettautui tai asetettiin ehdolle. Suomella on tarjota EU-pesteihin siis myös nainen.

Jos EU-tehtävät kiinnostavat Kataista edelleen, kuinka käy Stubbin? Jääminen Suomeen täytyisi olla kova pala EU-tutkinnot ja -urapolut käyneelle, kosmopoliittia perhe-elämää viettävälle ja (myös urheilu)kansan ihailemalle ikiliikkujalle. Putousko pelastaa pudotukselta?

Virkkusen ehdokkuus löi kaikki ällikällä mutta saattoi olla kokoomukselta fiksu veto: EU-vaalit ovat valtakunnalliset, ja onko tässä maassa montakaan kuntaa, jonka asukkaat itkisivät, jos pakkoliitoksilla pelotteleva ministeri siirtyisi Brysseliin? Seuraaja saisi mahdollisuuden muuttaa kuntahanketta niin, että kokoomukselle ei käy eduskuntavaaleissa kehnosti.

Toisaalta samaan koneeseen pyrkii kunta- ja sote-uudistuksia toppuutellut Johannes Koskinen. Onko se hyvä asia?

eija.mansikkamaki@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF