Kunnan metsän suojelukorvaus kutistui Helsingin kierroksella
Varsinaissuomalaisen Kemiönsaaren kunnanhallituksen jäsen Kalevi Kallonen (kesk.) hämmästyi tänä keväänä, kun ympäristöministeriö puuttui kunnan ja Varsinais-Suomen elykeskuksen suunnittelemaan vapaaehtoiseen metsäalueen suojeluun.
Kunta tarjosi valtiolle Metso-
suojeluun kahta aluetta, joiden pinta-alat ovat noin 19 ja seitsemän hehtaaria. Elykeskus tarjosi alueista viime syksynä 180 000 ja 40 000 euron korvauksia paikallisen metsänhoitoyhdistyksen tekemien arvioiden pohjalta.
Maakauppoihin tuli kuitenkin uusi käänne, kun ympäristöministeriö viestitti helmikuussa, että elykeskuksen tarjoama hinta isommasta alueesta on 20 000 euroa liian korkea. Kemiönsaaren kunnanhallitus tyytyi vapun alla alennettuun tarjoukseen ja ehdottaa kunnanvaltuustolle ostotarjouksen hyväksymistä.
Kallosta ostajatahon toiminta jäi harmittamaan.
”Kyllä pitää voida luottaa siihen, jonka kanssa asiasta neuvotellaan.”
Hän ihmettelee, voiko valtio noin vain leikata tarjoustaan.
”Entä jos myyjänä olisi ollut maatilallinen ja tilalla olisi suunniteltu jo hankintoja tarjouksen varaan?”
Varsinais-Suomen elykeskuksen Metso-vastaava Leena Lehtomaa kertoo, että kuntien Metso-suojelusopimukset käyvät aina Helsingissä ympäristöministeriössä hyväksyttävinä. Sen sijaan yksityisten tekemissä sopimuksissa ei tällaista ylimääräistä kierrosta tarvita, ellei korvaussumma ylitä 200 000 euroa.
”Tässä Kemiönsaaren tapauksessa oli se onneton yhteensattuma, että ennen ministeriökierrosta viestittiin kunnalle tarjouksesta.”
Kyseessä oli siis lipsahdus marssijärjestyksessä.
”Parasta olisi, jos kuntakohteet tulisivat meille jo alkuvaiheessa käsiteltäviksi”, vahvistaa ylitarkastaja Päivi Gummerus-Rautiainen ympäristöministeriöstä.
Hän perustelee kuntahankkeiden Helsinki-kierrosta sillä, että kunnille halutaan taata yhdenmukainen kohtelu eri puolilla maata.
Ministeriössä tarkkaillaan kohteiden sopivuutta suojeluun, suojelun toteuttamistapaa ja hinnoittelua.
Gummerus-Rautiaisen mukaan ministeriö puuttui Kemiönsaaren hinnoitteluun sen vuoksi, että kohteen alkuperäinen metsätaloudellinen arvo oli ministeriön tulkinnan mukaan määritetty liian korkeaksi.
Tarjouksen tehneen Varsinais-Suomen elykeskuksen ylitarkastajan Antti Palmusen mielestä Kemiönsaari saa suojelusta kuitenkin hyvän hinnan. Hänen mukaansa hinnoittelu on tapauskohtaista ja siihen vaikuttaa aina arvion tekijän näkemys siitä, kuinka paljon esimerkiksi tiestön puutteet tai maaston vaikeakulkuisuus alentavat kohteen markkina-arvoa.
”Suojelusta saa usein huomattavasti enemmän kuin puukaupasta saisi, koska suojelukorvaus on verotonta tuloa ja puukaupasta maksetaan 30 prosenttia veroa. Meillä lahoistakin puista ja heikosti markkinakelpoisista puista kuten lepistä korvataan täysi tukin hinta.”
Kuntien kannalta Metso-suojelu on kiinnostava vaihtoehto, koska ne voivat saada suojelukorvausta alueista, joita joka tapauksessa tarvitaan virkistyskäyttöön.
Tosin korvausta maksetaan vain rajoitetusti, jos metsätalouskäyttöä on jo ennestään rajoitettu esimerkiksi kaavamerkinnällä.
Lemussa metsää omistava Albert Vallunen neuvottelee parhaillaan noin kolmen hehtaarin kokoisen palstan Metso-rauhoituksesta elykeskuksen kanssa.
Myös hän jäi ihmettelemään hinnoittelua. Hänelle tarjottiin 21 000 euron korvausta. Sen jälkeen hän pyysi nähtäväkseen laskelmia, johon hinnoittelu perustui.
Niistä kävi ilmi, että metsänhoitoyhdistys Lounametsän tekemän arvion mukaan puuston arvo olisi noin 30 000 euroa.
Arvion tekijä oli laskenut kokonaisarvon korjaukseksi 20 prosenttia, mikä vähennetään kohteen arvosta. Korvausarvoksi tulisi sillä perusteella 24 000 euroa.
Jatkoneuvotteluissa hintaa korjattiin ylöspäin, mutta perustelut alkuperäiselle 3 000 euron hinnoitteluerolle jäivät epäselviksi.
Elykeskuksen Lehtomaan mukaan Metson poluilla -esittelysivuilta voi saada liian yksioikoisen kuvan hinnoitteluperusteista. Niitä olisi Lehtomaan mielestä hyvä täsmentää suojeluohjelman esittelymateriaaleihin.
Palmunen tähdentää, että kyse on täysin vapaaehtoisesta suojelusta. Huonolta tuntuvan tarjouksen voi aina hylätä ja hakata puut, jos se tuntuu kiinnostavammalta vaihtoehdolta.
”Metso-suojelu ei ole pakko vaan mahdollisuus. Metsossa kenellekään ei synny vahinkoa”, hän sanoo.
Maanomistajia on kohdeltava tasa-arvoisesti, olipa kyseessä vapaaehtoinen tai pakkosuojelu, Palmunen muistuttaa.
”Ei voi olla eroa sen välillä, paljonko Metso-ohjelman tai Naturan takia suojeltavasta kohteesta maksetaan.”
Hanna Lensu
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
