Suomalaisen kirjailijan kaunokirjallisesta työstä eli kirjojen myynnistä sekä tekijänoikeuskorvauksista saamien tulojen mediaani oli viime vuonna 2 294 euroa vuodessa.
Jos mukaan lasketaan myös apurahat ja muut kirjailijan työhön liittyvät tulot, nousee vuosiansioiden mediaani 11 000 euroon.
Mediaanilla tarkoitetaan keskimmäistä arvoa, kun havainnot eli tässä tapauksessa tulot on pantu suuruusjärjestykseen.
Asia selviää Turun yliopiston Brahea-keskuksen Suomen Kirjailijaliiton toimeksiannosta tekemässä tutkimuksessa. Edellinen vastaava tutkimus tehtiin vuonna 2010.
Suomen Kirjailijaliittoon kuuluu 769 ihmistä. Tutkimukseen saatiin yhteensä 225 vastausta.
Kirjailijoiden tulot muodostuvat monista lähteistä. Pelkällä kirjoittamisella on lähes mahdoton elää, minkä vuoksi apurahoilla on merkittävä rooli kirjailijoiden toimeentulossa. Monet kirjailijat tekevät myös opetus- ja puhekeikkoja tai muiden alojen töitä lisäansioiden saamiseksi.
Kirjailijoiden väliset tuloerot ovat kasvaneet seitsemän viime vuoden aikana.
Jos katsotaan pelkistä kaunokirjallisista töistä saatuja tuloja, palkkojen mediaani on kasvanut 294 eurolla. Sen sijaan eniten tienaavan neljänneksen mediaanitulot ovat kasvaneet 4 800 eurosta 9 350 euroon eli lähes kaksinkertaistuneet seitsemässä vuodessa.
Suomen kirjailijaliiton puheenjohtaja Sirpa Kähkönen korostaa, että ilman apurahoja ei Suomessa julkaistaisi yhä monipuolisesti ja runsaasti kirjallisuutta kuin nyt.
"Työmme taustalla on idealistinen ajatus, että runoilijat ovat kansallisaarteemme ja he luovat suomen kieltä samalla kun suomalainen kirjallisuus on keskeinen identiteetin rakentaja. Kirjakielemme on niin nuori, että jos sitä ei rakennettaisi koko ajan uudelleen, se rapistuisi. "
Ennen vapaaksi kirjailijaksi ryhtymistä Marjo Heiskanen työskenteli muusikkona. Uudelle alalle siirtymistä hän valmisteli huolella neljä vuotta ja laski tarkasti tienestejään ennakkoon. Heiskanen totesi pärjäävänsä, kunhan tulot eivät putoa alle puoleen.
"Jos ajatellaan pelkkiä omia tulojani ilman apurahoja, tuloni ovat pahimmillaan pudonneet yhteen kymmenesosaan siitä, mitä ne olivat muusikkona. Apurahat ovat minulle siis välttämättömiä", Heiskanen sanoo.
Apurahojen suhteen hän onkin ollut onnekas. Heiskasesta tuli kokopäiväinen kirjailija vuonna 2013. Sen jälkeen vain yhtenä vuonna hän ei saanut täyttä apurahaa.
"Nyt sain suurimman jättipotin, jonka kirjailija voi Suomessa saada ja elän keskellä ensimmäistä viidestä apurahavuodesta."
Apuraha on 20 000 euroa vuodessa, ja siitä täytyy maksaa myel-vakuutus. Kuukaudessa hänelle jää käteen 1 300–1 400 euroa.
Lisätuloja Heiskanen sai pitkään kirjoittamalla joka kolmas viikko uutisrunoja Väli-Suomen median lehtiin.
"Yhdestä tekstistä maksettiin 150 euroa ja vuoro osui kohdalle kerran tai kaksi kuussa. Se oli minulle hirveän tärkeä tulonlähde. Puhekeikasta kirjastoon saa keskimäärin 250 euroa, ja niistä jokainen on ihan todella tärkeä", Heiskanen kertoo.
Jos kirjailijoille jaettavat apurahat lakkautettaisiin, karsiutuisivat ensimmäisten joukossa julkaistavien listoilta esseet ja runot.
"Runoja kirjoittamalla ei elä", sanoo runoilija Tuija Välipakka suoraan.
On todella hyvä saavutus, jos runokirja myy 400 kappaletta. Välipakan runokokoelmasta otettiin juuri toinen painos, mikä on harvinaista, mutta ei sekään hänen tilipussissaan näy.
Välipakan mielestä on syytä huomioida, että kirjallisuuden parissa työskentelevistä käytännössä katsoen vain kirjailijat joutuvat tasapainoilemaan näin tulojensa kanssa. Lähes kaikki muut saavat säännöllistä palkkaa, jotkut jopa varsin mukavastikin.
Tässä vaiheessa vuotta Välipakka kertoo pelon seuraavan vuoden rahoituksesta lisääntyvän. Jos apurahaa ei saa, on pakko tehdä muita projekteja turvatakseen toimeentulonsa.
"Runoilijan näkökulmasta apuraha on ainoa keino pysyä hengissä ja jatkaa tätä työtä", Välipakka sanoo.
