Toimittajalta Maakunnat saavat ja menettävät
Keväällä työnsä aloittanut Sipilän hallitus tunnistaa lähtökohtaisesti maaseudun vahvuudet edeltäjäänsä Stubbin hallitusta paremmin.
Keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen muodostaman hallituksen kärkihankkeeksi on nimetty biotalous, jonka kautta Suomeen tavoitellaan kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja.
Metsien käyttöä halutaan lisätä merkittävästi ja maatalouden merkitys tunnustetaan.
Erityisesti alemman tieverkon kunto on rappeutunut jo vuosikymmenten ajan.
Sipilän hallitus löysi 600 miljoonaa, jolla infran korjausvelkaa nyt taitetaan.
Maalle saa jatkossa myös rakentaa vapaammin.
Hallituskauden suurin reformi on sote-uudistus, johon kytkeytyy aluehallintouudistus.
Hallitus oli marraskuussa hajota keskustan ja kokoomuksen erimielisyyksiin sote- ja itsehallintoalueiden määrästä.
Yhtä kaikki lopputuloksena syntyneet 18 itsehallinto- ja 15 sote-aluetta mahdollistavat maakuntien omaehtoisen kehittymisen. Ratkaisu on kansanvaltainen.
Edellinen hallitus ajoi Suomeen viittä suuraluetta. Malli olisi alistanut koko joukon historiallisia maakuntia viiden keskuskaupungin rengeiksi.
Moni asia sotessa on yhä auki.
Riskinä on, että aluekehitys tapahtuu jatkossa pääasiallisesti maakuntakeskuksissa reuna-alueiden kustannuksella.
Myös hallituksen kärkihankkeissa on kääntöpuolensa, sillä niiden rahoitus hankitaan valtion omaisuutta myymällä.
Jos Sipilän hallitus intoutuu kauppaamaan esimerkiksi Altian, tehdään viljelijöille raskas karhunpalvelus.
Valtion tuottavaa omaisuutta ei kannata myydä hätiköiden.
Maakuntien palvelutaso heikentyy useiden päätösten seurauksena. Räikein esimerkki on maakuntien junaverkon alasajo ja kymmenien rautatieasemien lakkauttaminen.
Poikittaissuuntaisen raideliikenteen katkaiseminen Suomessa on kyseenalainen kunnia keskustajohtoiselle hallitukselle. Junayhteyksiä ei ole harvennettu näin rajusti koskaan sinipunahallitusten aikana.
Myös maaseudun linja-auto- ja taksiliikenteen sekä postipalveluiden yksityistämiseen sisältyy riskejä harvaan asutuilla seuduilla.
Kun hallituksen kovat koulutusleikkaukset alkavat realisoitua, menee monessa maaseudun opinajossa lappu luukulle.
Erityisesti ammattikouluja uhkaa todellinen harvennushakkuu, eivätkä lukiot ja yliopistotkaan säästy kolhuitta.
Koulutuspolitiikan merkitys aluekehityksessä on keskeinen. Mikäli eri alueiden vahvuudet halutaan saada käyttöön, olisi koulutusverkko pidettävä alueellisesti kattavana.
Sipilän hallituksen aluepolitiikkaa leimaa ristiriitaisuus. Periaatteessa maakuntia halutaan kehittää, mutta kova säästölinja johtaa myös päinvastaiseen.
Asioita on tehty hosumalla ja monia huonosti valmisteltuja päätöksiä on jouduttu perumaan.
Jos Sipilän hallitus haluaa rakentaa vahvojen maakuntien Suomea, on aluepolitiikkaa pystyttävä tekemään samanaikaisesti useilla politiikan sektoreilla.
Jos lähipalvelut karkaavat säästöpolitiikan seurauksena ja liikenneyhteydet lakkautetaan, on vaikeaa löytää työvoimaa biotalouden tarpeisiin. Ihmiset eivät asu maalla, jos perusasiat ajetaan alas.
Jukka Koivula
jukka.koivula@mt1.fi
@KoivulaJukka
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
