Pihan pahat rikkakasvit täyttävät pian ruokalautasta
Nokkosen, voikukan ja muiden ravinteikkaiden villikasvien marssi muodikkaaksi superruuaksi jatkuu, ja ravintolatkin ovat kiinnostuneita lisäämään niitä ruokalistoilleen.
”Sitten kun toukokuisten parsaviikkojen rinnalla on myös nokkos- tai horsmaviikkoja, olen tyytyväinen”, Jarkko Kääriäinen naurahtaa.
Kääriäinen on edistänyt villikasvien käyttöä ravintoloissa Syökkö nää lähiruokaa? -hankkeen projektikoordinaattorina Maaseudun sivistysliitossa.
Oulun ravintolat ovat olleet pilotoinnin kohteena, ja työ on tuottanut tulosta. Viime keväänä usean oululaisen ravintolan ruokalistalla oli villikasviruokia.
”Tarvitaan poimijoiden organisointia ja yhteyshenkilö poimijoiden ja ravintoloiden välille. 4H-yhdistys on luonteva linkki, joka myös kouluttaa nuoria poimijoita.”
”Ravintolat esittivät toiveen, että villikasveja saisi tukusta, tuoreina ja rei’itettyihin muovirasioihin pakattuina. Myös kuivatuille ja pakastetuille villikasveille on kysyntää”, Kääriäinen sanoo.
Luonnonkasveista saatu tulo on poimijoille verotonta.
Jokamiehenoikeuksien nojalla ruohovartisten kasvien poimiminen on sallittua. Toki on hyvän tavan mukaista pyytää maanomistajalta lupa, mikäli poimii kasveja myyntimielessä.
Poimijoiden lisäksi luonnonkasvit tarjoavat elinkeinotoiminnan mahdollisuuksia myös matkailuyrityksille ja hyvinvointipalvelujen tuottajille.
”Näen valtavasti yritystoiminnan mahdollisuuksia villikasvien ympärillä”, hehkuttaa Kiuruveden kaupungissa toimiva koulutussuunnittelija Toini Kumpulainen.
”Maaseutumatkailun yhteydessä voisi järjestää villikasvien poimintaa ja ruuaksi valmistamista. Yrttisauna, -jalkakylvyt ja vaikkapa yrttivoiteiden valmistus ovat elämyksellisiä ohjelmia matkailijoille.”
Kumpulainen on jo viitisen vuotta koordinoinut pohjoissavolaisten villiyrttien toimittamista helsinkiläisen huippuravintolan raaka-aineeksi.
Villikasvit eivät automaattisesti ole luomua, mutta luomukeruualueilta tai -viljelysten reunamilta poimittuja yrttejä saa myydä luomuna.
Yrittäjä Kati Haipus viljelee luomuyrttejä maatilallaan Kiimingissä. Calendan Yrtit hyödyntää viljeltyjen yrttien lisäksi pellonreunojen maitohorsmat ja muut villikasvit teesekoituksiin ja jalkakylpyaineksiin.
”Viljelyolot ja satomäärät vaihtelevat, mutta luonnonkasveja löytyy runsain mitoin joka kesä”, Haipus sanoo.
Toisaalta luonnonkasvien viljelemistä pidetään keinona tuottaa riittävän suuria massoja jalostukseen. Lapin Ammattiopistossa Rovaniemellä toimiva Polut-hanke kouluttaa ja tukee pohjoisen luonnonraaka-aineiden tuottajia ja viljelijöitä.
EU:n elintarvikelainsäädännön suhtautuminen villikasvien kaupalliseen käyttöön on aiheuttanut hämmennystä yrittäjissä.
”Koska luonnonkasveilla ei ole samanlaista pitkää käyttöperinnettä kuin marjoilla ja sienillä, niiden kaupallinen hyödyntäminen ei ole yhtä yksioikoista”, sanoo ylitarkastaja Sanna Viljakainen Elintarviketurvallisuusvirastosta.
On tekeillä lista suomalaisista villikasveista, joiden vähäinen käyttö mausteena tai teeaineksena on sallittua ilman uuselintarvikestatusta.
”Jos pystytään osoittamaan, että luonnonkasvilla on ollut merkittävää käyttöä elintarvikkeena ennen vuotta 1997, se voidaan lukea elintarvikkeeksi”, Viljakainen sanoo.
Villikasvien jalostusta harkitsevan on syytä hakeutua hankkeiden tai oppilaitosten järjestämiin koulutuksiin, joissa valaistaan niiden kaupalliseen käyttöön liittyviä lainsäädännöllisiä kysymyksiä.
SATU RÄSÄNEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
