Tiukan paikan tullen väestö ottaa jalat alle

Kangasalan lukion jumppasaliin voidaan majoittaa väkeä kriisin sattuessa. Tilaa esittelevät lukion rehtori Teuvo Ropo ja kunnan kehitysjohtaja Jarmo Kivineva (oik.). Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkisto

Opiskelijatyttö Helsingin Viikissä avaa aamulla ensimmäiseksi tietokoneen. Pääuutinen on pelätyin mahdollinen. Suomea uhkaa sota ja osa kansalaisista evakuoidaan.

Tyttö ei omista autoa, joten häntä odottaa kyyti ilmoitetussa kokoontumiskeskuksessa. Tai kenties hänet käsketään rautatieasemalle. Määränpää on kunta X, jossa tyttö majoitetaan koulun liikuntasalin lattialle. Siellä odottaa myös ruokaa ja juomaa.

Vielä 1980-luvulla oli ennalta päätetty, että tyttö lähetettäisiin Viikistä Pihtiputaalle. Kartta väestön evakuointisuunnista komeilee Helsingin Väestönsuojelumuseon seinällä.

Nykyinen väestön suojaamisen strategia on vuodelta 2007. Siinä evakuoitujen, niin pääkaupunkiseutulaisten kuin muidenkin, sijoituspaikat on jätetty avoimiksi. Niistä päättää tilanteen mukaan valtioneuvosto.

Lisäksi poikkeusolojen suunnitelmat ovat salaisia, koska ne koskevat sotatilaa.

Mittakaavaltaan pienempi evakuointi voi tulla kyseeseen jonkin suuronnettomuuden sattuessa. Silloin evakuoinnista päättää pelastusviranomainen.

Mutta mitä, jos netti ei kriisitilanteessa toimi? Sehän on jopa todennäköistä. Pelastustoimi ja varautuminen -vastuualueen johtaja Kimmo Kohvakka Etelä-Suomen aluehallintovirastosta kertoo, että kansalaisilla on sodan uhatessa tiedossa kokoontumispaikat ja pisteet, joista saa tietoa, jos kaikki viestintävälineet ovat nurin.

Poikkeusolot harvemmin pamahtavat päälle yhtäkkiä, vaan kansalaisilla on aikaa virittäytyä tilanteeseen ja seurata viestimiä. Mahdolliseen evakuointiin on varauduttu ja kenties kerätty jonkinlaista kotivaraakin.

Laajamittainen evakuointi on yleensä viimeinen vaihtoehto. Ensisijaisesti asukkaat pyritään suojaamaan asuinsijoillaan hyödyntämällä esimerkiksi väestönsuojia. Kohvakan mukaan suuriin evakuointeihin ryhdytään ylipäätään vain aseellisen hyökkäyksen uhatessa.

Päätöksen evakuoinnista tekee valtioneuvosto. Suunnittelusta ja toimeenpanosta vastaavat sisäministeriö, aluehallintovirastot ja pelastusviranomaiset.

Kuntien vastuulla ovat evakuoitujen majoittaminen ja huolto. Kohvakan mukaan Suomen jokaiselta kunnalta on löydyttävä suunnitelma poikkeustilanteiden varalle.

Mietittynä pitää olla evakuoinnista tiedottaminen, väestön kokoaminen, kuljetusjärjestelyt, evakuoitavien rekisteröinti ja vastaanotto sekä sijoittaminen. Tiedossa täytyy olla myös toteutuksessa tarvittava henkilöstö ja evakuointien johtaminen.

Suomi on jaettu 22 pelastustoimen alueeseen. Kunkin niistä on pystyttävä vastaanottamaan ihmismäärä, joka kattaa neljänneksen alueen vakinaisesta asukasmäärästä.

Ensisijaisesti evakuoitavat sijoitetaan yleisiin tiloihin, mutta tarvittaessa myös asuinrakennuksiin.

Myös hallinnon sekä sosiaali- ja terveydenhuollon, elinkeinoelämän ja tuotantolaitosten on valmistauduttava siirtymiseen sodan uhatessa.

Viimeksi Suomessa on toteutettu väestön evakuointeja toisen maailmansodan aikana muun muassa Kannaksella ja Lapissa. Toivottavasti nykyisiä suunnitelmia ei tarvitse koskaan toteuttaa.

KATJA LAMMINEN

Suomen

jokaiselta kunnalta on löydyttävä suunnitelma poikkeustilan-

teiden

varalle.

Avaa artikkelin PDF