Miksi tutkija ei uskalla puhua vapaasti medialle? Kansalaisilla on oikeus tietää, mitä valtion laitoksissa tutkitaan ja mietitään
Valtion laitoksilla ei pitäisi olla jyrkän yksimielisiä yhteisiä kantoja yhteiskunnallisiin kysymyksiin, koska tutkimuksistakin tulee erilaisia tuloksia.4.7.202314:24
Olen törmännyt jokusen kerran uutista kirjoittaessani siihen, ettei tutkija halua esiintyä artikkelissa omalla nimellään. Se on herättänyt ihmetystä, sillä mielestäni valtion laitoksissa verovaroilla työskentelevillä tutkijoilla ja virkamiehillä on velvollisuus kertoa hankkeistaan ja näkemyksistään kansalaisille.
Vastikään Helsingin Sanomat uutisoi, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johto oli kieltänyt laitoksen henkilökuntaa ottamasta kantaa hallitusohjelmaan, josta laitos muodostaa yhteisen kannan syksyllä. Jutussa oikeusoppineet pitivät ohjeistusta sananvapautta rajoittavana.
Erään laitoksen tutkija kertoi, ettei hänen lausuntoaan voi laittaa lehteen ennen kuin se on tarkistettu sisäisessä viestinnässä. Työsuhdekin oli kuulemma määräaikainen.
Mielestäni valtion laitoksilla ei pitisi olla jyrkän yksimielisiä yhteisiä kantoja yhteiskunnallisiin kysymyksiin, koska tutkimuksistakin tulee erilaisia, ristiriitaisiakin tuloksia. Kaikilla tutkijoilla on oikeus tulla kuulluksi ja kansalaisilla oikeus saada monipuolista tietoa.
Muuten herää epäilys, että kenen agendaa valtion laitoksissa ajetaan. Esimerkiksi metsänkäyttökysymyksissä voidaan saada monenlaisia näkökulmia suojelun tai hakkuiden lisäämiseen tutkijasta ja tutkimushankkeesta riippuen.
Median tehtävänä on haastatella tutkijoita ja virkamiehiä mahdollisimman monipuolisesti, eikä juuttua aina soittamaan yhdelle ja samalle julkkisasiantuntijalle, joka tärppää google-haussa ensimmäisenä tai ketä laitoksen viestinnästä yleensä suositellaan ensi kädessä. Vaarana on, että viesti yksipuolistuu.
Toivon myös tutkijoille ja virkamiehille rohkeutta esittää näkemyksiään mediassa omalla nimellään ja tarkistuttamatta sanomisiaan talon sisällä. Hyvin yleistä on, että asiantuntija puhelimessa kertoo näkemyksensä ja tutkimuksensa tulokset kansankielellä ja suoraan, mutta jutun tarkistuttamisvaiheessa sitten vedetään sanoja takaisin ja pyöristellään sisältöä. Mitä he ovat säikähtäneet siinä välissä?
Laitosten rahoituksen ja työpaikkojen säilymisen ei pitäisi missään tapauksessa olla kiinni tutkimustuloksista. Mitä virkaa on tutkimuslaitoksella, joka hyssyttelee tuloksiaan, eikä luota asiantuntijoihinsa?
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
