VIERASKOLUMNI Euroylläriä tuskin tulee
Ei ole mikään uutinen, että poliitikotkin ovat joskus väärässä. On mahdollista, että niin käy nyt minullekin, kun ennustan ammattiennustajia vastaan.
Väitän näet, että suomalaisten pankkien ja talouden ennustelaitosten ”lupaukset” ovat ylioptimistisia. Nehän kertovat Suomen talouden kääntyvän nopeasti kelpo kasvuun. Viimeksi äsken Tutkaksen seminaarissa eräät professorit yhtyivät optimistien joukkoon.
Mielestäni vain ihmemuutos onnettomalla euroalueella voisi synnyttää sellaisen kysynnän, että siinä menossa Suomenkin kävisi hyvin. Sellaiseen ”euroylläriin” en usko.
Sanomani on, että Suomen hallitus seisoo tumput suorina. Se keskittyy kertomaan ”menestystarinoita” euromaiden neuvonpidoista. Suomen talous hyytyy tänä vuonna kaikilla keskeisillä mittareilla mitaten.
Kohta 20 vuoteen ensimmäisen kerran kansakunta syö enemmän kuin tienaa. Ei vain kauppatase, vaan myös vaihtotase valuu miinukselle.
Hallituksen talouspolitiikasta puuttuu yhteinen linja. Kokoomuksen ja SDP:n näkemykset finanssipolitiikan suunnasta, siitä mistä pitää ottaa ja minne pitää panna yhteisiä verovaroja ja kuinka paljon, ovat olleet todella erilaisia.
Viimeviikkoinen valtiopäivien avajaiskeskustelu oli näyttävä todiste tästä.
Tähän saakka hallitus on kyennyt yhteisiin linjauksiin ottamalla niiltä, jotka eivät istu hallituspöydissä eli maakuntien ja maaseudun elinkeinoista, liikenneyhteyksien rahoituksesta ja palveluista sekä kauttaaltaan pk-yrittäjyydeltä.
Vastaukseksi edessä oleviin talouden haasteisiin hallitus tarjoaa rakenneuudistuksia. Edellisen kerran kokoomuspääministerin johdolla Suomessa oli ”rakennemuutoshallitus”. Katainen seilaa samoilla vesillä.
Rakennemuutoshallituksen taival kaatui talouslamaan.
Yritys rakentaa Euroopan harvimmin asuttuun maahan Euroopan ylivoimaisesti suurimmat kunnat on nyt yhtä hakoteillä kuin eräät Holkerin hallituksen esitykset. Samaa voi sanoa hankkeesta sisämaan tyhjentämiseksi varuskunnista. Se johtaa alueellisen maanpuolustuskyvyn heikentymiseen, armeijan läsnäolon heikentymiseen koko maassa ja näiden mukana yhden puolustuksellisen tukipilarimme horjumiseen. Esimerkiksi Kontiolahti, Keuruu ja Jämsä kokevat paikkakuntina lisäksi järkytyksen.
On aika herätä. Leikkausten sijasta on rohjettava tehdä uutta kasvua synnyttäviä ratkaisuja. Tuon tässä esille vain yhden asian, työn tekemisen määrän.
Kasvun muutos on työn tekemisen määrän muutos kertaa tuottavuuden muutos. Ellei näköpiirissä olevaa työn tekemisen määrän supistumista voida estää, ellei Etlan tuoreen raportin viestiä työn tuottavuuden laskusta voida kääntää nousuun, ellei yrittäjyyden kannustimia nosteta uudelle tasolle, Suomi ajautuu kiduttavaan lamaan.
Vuodesta 1973 vuoteen 2010 työvoiman määrä on kasvanut 200 000 henkilöllä. Tuo pienempi väkimäärä teki kuitenkin vuodessa noin 100 miljoonaa työtuntia enemmän kuin teimme me vuonna 2010. On aika herätä työurakeskusteluun jo senkin takia, että ensimmäisen kerran juuri nyt työikäisen väen määrä Suomessa on romahtamassa ja eläkeikäisen määrä kasvamassa valtavasti.
Kun SAK nosti rohkeasti kissan pöydälle ja vihjasi valmiudestaan keskustella työurista, mitä teki SDP? Ilmoitti kaikkien pomojensa suulla, että sellainen ei käy. Kun taakse jääneenä aikana SDP teki hallituksessa kompromisseja, joita SAK ei aina hyväksynyt, näyttää SAK nyt olevan valmis välttämättömiin kompromisseihin, joita SDP ei hyväksy.
Paljon muutakin toki tarvitaan, mutta työurakeskustelua ei voida välttää.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
