Sunnuntaina kannattaa olla hereillä
Viikonloppuna 400 miljoonalla äänestäjällä on mahdollisuus valita edustajansa Euroopan parlamenttiin.
28 maassa pidettävät vaalit ovat ainutlaatuinen tapahtuma, oli EU:sta sitten mitä mieltä tahansa.
Vierailin vaalien alla viidessä EU-maassa, ja kyselin pääasiassa maaseudun asukkailta, mitä he ajattelevat eurovaaleista.
”EU tuntuu kaukaiselta. Liikaa byrokratiaa.” Näin tiivistettiin baijerilaisen pikkukylän kantapaikan pöydässä.
Mielipide sai vahvistusta muualla. Osa unionin asukkaista ei oikein edes hahmota mikä EU on.
Äänestysprosentti jäänee näissäkin eurovaaleissa matalaksi. Todennäköisesti se on kuitenkin korkeampi kuin marraskuussa pidettävissä Yhdysvaltain kongressin vaaleissa.
Eurovaalien keskusteluun on yritetty tuoda EU:n laajuisia teemoja. Europuolueet ovat myös nimittäneet omat kärkiehdokkaansa komission puheenjohtajakisaan.
Siitä huolimatta kansalliset aiheet hallitsevat väittelyä jäsenmaissa.
Kreikassa väännetään tukipaketin ehdoista, Britanniassa kiistellään siitä, kannattaisiko EU:sta lähteä kokonaan ulos.
Kroatiassa on niin paljon omia ongelmia, etteivät Euroopan asiat jaksa paljoa kiinnostaa.
Saksa on ehkä ainoa maa EU:ssa, jossa tunnetaan jonkinlaista vastuuta koko maanosasta. Verisellä historialla lienee siihen osuutensa.
Mistä nyt sitten äänestetään?
EU-kriitikkojen mielestä eurovaalit ovat kansanäänestys liittovaltiosta.
Väite on osin harhaanjohtava, koska mepeillä ei ole valtaa päättää, tuleeko EU:sta liittovaltio vai ei.
Toisaalta on selvää, että vaalien tulos antaa viitteitä unionin tulevalle suunnalle. EU-vastaisten puolueiden vaalivoitto ei ainakaan lisää jäsenvaltioiden intoa tiivistää integraatiota tai suunnitella uusia perussopimuksia.
Toinen paljon toistettu väite on, että EU-vaaleissa on kyse kansallisesta edusta.
Suomalaisten meppien pitää ajaa Suomen etua, saksalaisten Saksan etua, bulgarialaisten Bulgarian etua ja niin edelleen.
Kansallinen etu on kuitenkin vaikea määritellä. Pitäisikö suomalaisen mepin ajaa UPM:n vai Neste Oilin etua? Kummatkin ovat suomalaisia yrityksiä, mutta täysin eri mieltä siitä, mikä kelpaa biopolttoaineen raaka-aineeksi EU:ssa.
Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan Suomen etu on lopettaa vapaakauppaneuvottelut USA:n kanssa. Suomalainen elinkeinoelämä taas liputtaa tiukasti vapaakaupan puolesta.
Suomi ajoi EU:ssa kieltoa turvemaiden raivaukselle ja sähkötupakan myynnille. Jäikö nyt Suomen etu toteutumatta, kun kumpikin esitys kaatui parlamentissa?
Suunnilleen kaikki ehdokkaat vaativat turhan EU-byrokratian karsimista.
Kuka nyt ei vastustaisi turhaa sääntelyä?
Erimielisyydet alkavat, kun kysytään mikä on turhaa.
Onko turhaa vaatia reilumpia pelisääntöjä ruokaketjun toimintaan?
Ovatko lihatuotteiden pakolliset alkuperämerkinnät turhia? Entä onko turhaa vaatia eläinkuljetuksiin 8 tunnin aikarajaa, tai asettaa sähkölaitteille energiatehokkuusvaatimuksia? Pitääkö EU:ssa olla sitovat tavoitteet uusiutuvalle energialle tai ammoniakkipäästöjen vähentämiselle? Onko tarpeellista rajoittaa pankkiirien bonuksia tai viljafutuureilla keinottelua? Pitääkö EU:n suojella lintuja ja pohjavesiä tai vaatia lukkiutumattomia jarruja moottoripyöriin?
Julkisuudessa puhutaan yleensä siitä, mikä erottaa eri EU-maita ja niiden kansalaisia.
Unionin maaseutua ristiin rastiin kiertäneenä olen törmännyt enemmänkin yhdistäviin asioihin.
Byrokratia ärsyttää viljelijöitä Portugalista Pelkosenniemelle. Kauppa haukkaa liian suuren siivun ruuan hinnasta sekä Kreikassa että Britanniassa. Sudet ovat tuottajien kiusana niin Varsinais-Suomessa kuin Ranskan Pyreneillä.
Ilokseni olen huomannut, että maaseudulla ollaan yleensä paremmin perillä EU:sta kuin kaupungeissa. Kaikki tapaamani viljelijät aikovat käydä äänestämässä.
Kolmannes EU-kansalaisista asuu maaseudulla. Maatalous ja elintarviketeollisuus työllistävät unionissa yli 40 miljoonaa ihmistä.
Vaaleissa ratkeaa, näkyykö direktiiveissä maaseudun vai kaupunkilaisten kädenjälki.
Sunnuntaina voit vaikuttaa siihen omalta osaltasi.
niklas.holmberg@
maaseuduntulevaisuus.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
