Tehtaan pihalla odotti hirvittävä näky – patruunatehtaan räjähdys ei unohdu

Onnettomuudessa kuolleista 35 oli naisia. Onnettomuuden takia 64 lasta menetti toisen vanhempansa ja kaksi lasta molemmat. Lapualainen hautausyrittäjä Ritva Västi kertoo, että muistotilaisuudessa vallitsi käsittämättömän suuri suru. Kuva: Jyrki Johannes Tervo

Lapuan 
patruunatehtaan räjähdyksestä on kulunut nyt 40 vuotta.

Ylistarolainen hautausalan yrittäjä Ritva Västi muistaa tapahtuman yhä kuin eilisen päivän. Hän oli yksi niistä paikkakuntalaisista, jotka hälytettiin paikalle auttamaan heti onnettomuuden jälkeen.

"Olin käynyt ensiapukurssin, ja siellä oli jo päätetty järjestää iso katastrofiharjoitus. Olin varma, että kyseessä on harjoitus", Västi muistelee palopäällikön soittoa onnettomuusaamuna.

Patruunatehtaalla ei kuitenkaan odottanut harjoitustilanne. Hetkeä aiemmin, kello 7.42 tehtaan lataamorakennus 2:ssa oli tapahtunut räjähdys, joka surmasi hetkessä 40 tehtaan työntekijää.

Tehtaan pihalla odotti hirvittävä näky. Lataamosta oli jäljellä vain savuava raunio. Sen lähettyvillä hysteeriset ihmiset etsivät omaisiaan.

Sekasortoa lisäsi, että räjähdyksen huhuttiin johtuneen sabotaasista.

Hautausyrittäjän tehtäväksi annettiin vainajien kuljettaminen Lapuan sairaalaan.

”Sairaalalle kulkevan tien varsi oli täynnä itkevää väkeä. Sitä väliä ajoin edestakaisin. Oli se kauheaa. ”

Lapualla syntynyt Västi tunsi tai tiesi nimeltä lähes jokaisen uhrin. Yhden naisen kanssa hän oli jutellut vain kaksi päivää aiemmin.

Kuolleista 35 oli naisia, pääosin perheellisiä. Onnettomuuden takia 64 lasta menetti toisen vanhempansa ja kaksi lasta molemmat.

Lapuan patruunatehtaan räjähdys on yksi Suomen historian tuhoisimmista onnettomuuksista. Suunnitelmia tuollaisen suurkatastrofin varalle ei ollut koko Suomessa.

Vuosien saatossa moni omainen on ottanut yhteyttä Västiin ja kysynyt omaisensa kohtalosta.

Pitkään aikaan Västi ei halunnut muistella tapahtumaa eikä puhunut siitä edes aviomiehelleen.

Vasta kymmenen vuotta sitten hän kertoi kokemuksistaan ensi kertaa tapausta käsittelevään kirjaan.

"En ole halunnut antaa taakkaa muiden kannettavaksi. Pidin suuni supussa kolmekymmentä vuotta."

Vaikka onnettomuuden jälkeen käynnistyi sen ajan mittapuulla ennennäkemättömän laaja kriisityö, henkistä apua ei ollut tarjolla kaikille.

"Itse piti pärjätä. Sanottiin, että yritä olla ajattelematta ja mieti muita asioita. Se oli täysin väärä tapa hoitaa asiaa", Västi sanoo.

Viiden lapsen äiti pyörittää yhä omaa hautaustoimistoa Ylistarossa.

Vaikka Västi on vuosikymmenten saatossa nähnyt ja kokenut paljon työssään hautausyrittäjänä, patruunatehtaan räjähdys on ainoa tapaus, jota hän ei unohda koskaan.

"En ole tottunut kuolemaan, vaikka olen tehnyt sen kanssa töitä vuosikymmenet. Jos minä saisin päättää, täällä eläisivät kaikki. Ajattele, mikä mummomäärä meillä olisi!"