Terveysrahoitusta esitetään alueelliseksi tai valtakunnalliseksi
Sosiaali- ja terveydenhuollon rahoittamisesta viime aikoina tehdyissä neljässä eri raportissa korostetaan rahoituspohjan kasvattamista eli terveyshuollon tulisi järjestää valtakunnallisesti tai alueellisesti eikä nykykuntien varaan.Talousneuvoston sihteeristö julkaisi tiistaina professori Hannu Valtosen laatiman raportin Terveydenhuollon rahoitusehdotusten arviointi, jossa vertailleen julkisuudessa esillä olleita neljää erilaista sosiaali- ja terveydenhuollon kehitysmalleja.
Ehdotukset ovat Kelan esitys kansallisesta terveysrahastosta, Sitran kansallinen tilaaja-rahoittaja -malli, sosiaali- ja terveysministeriön esitys vahvasta kunnasta sekä THL:n Markku Pekurisen ehdotus 12–15 alueellisesta palvelujen järjestäjästä ja rahoittajasta.
THL:n aiempaa pitemmälle viety ehdotusta esiteltiin samalla kertaa kuin neljän ehdotuksen vertailu.
Valtosen mukaan nykyjärjestelmän ongelmia ovat kansalaisten eriarvoisuus palvelujen saannissa, tehokkuus- ja tuottavuusongelmat osassa palveluita sekä heikot edellytykset selviytyä väestörakenteen muutoksesta.
Kaikissa ehdotuksissa korostetaan järjestäjätahon rahoituksen turvaamista riittävän suuren rahoituspohjan kautta, mikä merkitsee järjestäjätahon koon kasvattamista joko valtakunnalliseksi tai alueelliseksi.
Esityksissä on erilaisia näkemyksiä siitä, missä määrin tilaajan ja tuottajan roolit tulisi eriyttää toisistaan.
Pekurisen johtaman asiantuntijaryhmän raportti ehdottaa yksikanavaista alueellista järjestäjä-rahoittajaa.
Raportissa ehdotetaan muodostettavaksi 12–15 alueellista järjestäjä-rahoittajaa, joiden väestöpohjan tulisi olla vähintään 200 000 asukasta. Kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon julkinen rahoitus keskitettäisiin tälle toimijalle, joka vastaisi palvelujen järjestämisestä ja rahoittamisesta alueellaan.
Asiakkaiden valinnanmahdollisuuksia parannettaisiin toteuttamalla raha seuraa asiakasta -periaate peruspalveluissa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat