Tierahojen leikkauson lyhytnäköistä

Keskustelu teiden kunnossapidosta ja rakentamisesta ryöpsähti valloilleen viime viikolla eduskunnassa. Kohu nousi, kun julkisuuteen tuli Liikenneviraston muistio, jossa suunniteltiin rajuja leikkauksia valtatieverkoston parannushankkeisiin vuosille 2016–2022.

Liikenneministeri Merja Kyllönen (vas.) kiisti jyrkästi tietävänsä mitään kyseisestä

– Kyllösen giljotiiniksi nimetystä – muistiosta. Liikennevirasto oli Kyllösen mielestä puuhannut omiaan.

Ministeri Kyllösen ja Liikenneviraston suhteet ovat olleet esillä muutenkin. Kyllönen pakotti Liikenneviraston pääjohtajan Juhani Tervalan eroamaan tehtävästään aiemmin

syksyllä. Sen jälkeen ministeriö on ohjeistanut

Liikennevirastoa arvioimaan uudelleen tiehankkeita. (IS 20.11.)

Tiesikö ministeri ja oliko hän ohjeistanut Liikennevirastoa laatimaan uusia suunnitelmia, on poliittinen kysymys. Paljon tärkeämpi

kysymys on se, kuinka tulevaisuudessa turvataan liikenneväylien kunnossapito ja rakentaminen. Jokainen tienkäyttäjä tietää, ettei aikaa ole enää hukattavaksi, vaan teiden kunnossapitoon pitää paneutua tosissaan.

Jos tiet päästetään vielä nykyistäkin huonompaan kuntoon, tulee niiden korjaaminen lähes mahdottomaksi.

Liikenneviraston muistio koski pääväylien kunnostamista. Jos näiden teiden kunnostuksesta aiotaan leikata jopa miljardi euroa, ovat seuraukset tuhoisat. Budjetoidut rahat eivät riitä edes jo päätettyjen hankkeiden toteuttamiseen.

Pääväyliäkin huonommassa kunnossa ovat alempiasteiset tiet. Valtaosa, noin 350 000 kilometriä, Suomen teistä on yksityisteitä, joiden merkitys kulkemisen ja kuljetusten kannalta on ratkaiseva. Ilman näitä teitä ei Suomessa toimi oikeastaan mikään.

Suuri osa suomalaisista asuu yksityisteiden varsilla. Suomalaisen teollisuuden raaka-ainevirrat kulkevat pieniä teitä pitkin. Esimerkiksi puukuljetukset lähtevät lähes kaikki näiden teiden varrelta.

Valtio on leikannut yksityisteiden rahoitusta rankalla kädellä. Aikaisempina vuosina valtio on tukenut asuttujen yksityisteiden parantamista 23 miljoonalla eurolla. Tänä vuonna summa on 13 miljoonaa ja ensi vuoden budjettiin on varattu enää kahdeksan miljoonaa euroa.

Aukko yksityisteiden hoidossa on revennyt vieläkin suuremmaksi. Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) hallitus myönsi vuodesta 2009 alkaen kolmeksi vuodeksi yhteensä 30 miljoonaa euroa puuhuoltoavustusta yksityisteiden korjaamiseen. Tämä avustus päättyi viime vuonna.

Samaan aikaan, kun varsinkin alemman tieverkon kunnon annetaan rapistua, hallituksen liikenne- ja viestintäpoliittinen ministeriryhmä esittää raskaan liikenteen enimmäispainoihin lähes 30 prosentin korotusta. Jos esitys menee läpi, niin tulevaisuudessa ajoneuvoyhdistelmien kokonaispaino nousee nykyisestä 60 tonnista 76 tonniin.

Esitystä perustellaan muun muassa sillä, että se parantaa Suomen kilpailukykyä, vähentää

liikenteen ympäristöpäästöjä ja alentaa kuljetuskustannuksia. Säästöiksi arvioidaan ensimmäisinä vuosina 60 miljoonaa euroa ja jatkossa noin 200 miljoonaa euroa.

Ajoneuvojen painon nousu ja teiden rapautuminen on tuhoisa yhdistelmä. Saattaa käydä niin, ettei haluttuja säästöjä tule, koska raskailla ajoneuvoilla ei ole mitään asiaa pohjattomille teille.

Asiantuntemattomissa piireissä tieasioista puhuvat poliitikot leimataan usein alentavasti sillanrumpu-poliitikoiksi. Siltarummuissakin on kuitenkin kysymys yhteiskunnan perusasiasta. Lujalle perustalle voi sitten suunnitella muuta.

Avaa artikkelin PDF