Olavi Laihon metsiin mahtuuviljelyä ja jatkuvaa kasvatusta
Olavi Laihon mukaan parhaat edellytykset jatkuvaan kasvatukseen on valmiiksi kaksijakoisessa metsikössä. Luontaisesti syntynyt kuusi on muutta-massa kuvassa näkyvää viljelymännikköä erirakenteiseksi. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoErirakenteisen metsän muuttaminen tasarakenteiseksi onnistuu kertahakkuulla. Tasarakenteisena hoidettujen kohteiden muuttaminen erirakenteiseksi vie aikaa vuosikymmeniä.
”Jos järeästä kuusikosta haluaa jatkuvan kasvatuksen kohteen, ensimmäinen hakkuu on varovainen väljennys. Sen jälkeen päällyspuustoa harvennetaan kohti harvaa suojuspuuasentoa”, neuvoo tutkija Olavi Laiho.
Vanhan kuusikon toistuva yläharvennus on jatkuvan kasvatuksen epävarmin muoto. Jos taimettuminen heikkenee tai maannousema uhkaa, puustoa pitää avata lehtipuille.
Ne parantavat maata ja niiden alle syntyy tervettä kuusta luontaisesti. Valitettavasti koivun tukkisaanto on pienehkö ja energiapuun hinta kovin matala.
”En ole jäänyt itkemään maannousemaa. Kuusia ehtii onneksi kasvattaa jonkin aikaa ennen tuhojen alkua ja mäntyjä tauti on tuhonnut vain sieltä täältä.”
Parhaat edellytykset jatkuvan kasvatuksen aloittamiseen ovat valmiiksi kaksijaksoisissa metsissä. Joka ei niitä hyödynnä, sen ei kannata edes haaveilla jatkuvasta kasvatuksesta.
”Koivikon tai männikön alla oleva kuusialikasvos merkitsee suurta aikavoittoa. Luulisi olevan itsestään selvää, ettei sitä kannata raivata ja aikanaan istuttaa tilalle uusi puusto.”
Kuusialikasvos ei juuri kärsi tiheänkään koivikon tai männikön varjostuksesta. Se antaa poikkeuksellisen vapauden käsitellä päällyspuustoa. Tukkipuustoa voi lihottaa ja alikasvosta vapauttaa haluamallaan tavalla ja aikataululla.
Ongelmana on korjuu. Tukkipuiden poisto vahingoittaa pienempiä puita ja taimia. Jos korjuu olisi helppoa ja ongelmatonta, erirakenteiskasvatus olisi ajat sitten lyönyt itsensä läpi. Nuorennosta säästävää, hyvää korjuujälkeä nähtyään jokainen metsänomistaja haluaisi sitä.
Osaavaa ja halukasta urakoitsijaa on vaikea löytää jatkuvan kasvatuksen työmaalle. Korjuutaksatkin puuttuvat.
”Tiheille ja hoitamattomille leimikoille ei löydy edes ostajaa. Paljon on kehitettävää niin asenteissa kuin koneissakin.”
Korjuun vaikeutta kuvaa, että edes metsurityönä tehty korjuu ei takaa onnistumista. Järeä puutavara jää hajalleen nuorennoksen sekaan ja kuormatraktorin urakasta tulee vaikea ja tuhoisa.
Laihon omissa metsissäkin on järeitä kuusikoita, joille hän suosittaa päätehakkuuta.
”Jos korjuu onnistuisi, jatkuvan kasvatuksen suosio olisi jotain aivan muuta. Kaikki metsänomistajat haluaisivat sitä.”
Jatkuvan kasvatuksen kannattavuudesta liikkuu erilaisia käsityksiä. Laihon mukaan laskelmiin vaikuttavat haluttu korkokanta ja se, että koko kannattavuuskäsite on moni-ilmeinen.
Jos metsänomistaja haluaa korkean koron, silloin kiertoajoista tulee hyvin lyhyitä. Järeän tukkipuuston pitäminen pystyssä ei kannata. Tämä pätee kasvatustavasta riippumatta.
Jatkuvan kasvatuksen talousmallissa rehevillä eteläsuomalaisilla kasvupaikoilla poistetaan kaikki läpimitaltaan 25 senttiä ylittävät puut ja hakataan metsä niin harvaksi kuin laki sallii.
Silloin tilavuuskasvu muodostuu hyväksi, metsänomistaja saa tulot varhain ja kannattavuus on korkea.
Tukkipainotteisessa kasvatuksessa poistetaan kaikki yli 30-senttiset puut ja jätetään hakkuun jälkeen puita kasvamaan jonkin verran edellistä enemmän.
Silloin tilavuuskasvu pienenee, mutta tukin saanto ja nettotulo ovat suuremmat. Kannattavuus puolestaan heikkenee johtuen tuotantoon sidotusta suuremmasta puustopääomasta.
Professori Timo Pukkalan kehittämillä Jokametsän kasvumalleilla voidaan optimoida kaikenlaisten metsien käsittely. Mallien mukaan jatkuvan kasvatuksen ja tähänastisen eli jaksollisen metsätalouden puuntuotokset ovat lähellä toisiaan.
Perinteisen metsänkäsittelyn kannattavuutta rasittavat viljelykustannukset. Ne tuntuvat etenkin karuilla mailla.
Pukkalan mallit eivät tarvitse tietoa puuston iästä ja valtapituudesta. Metsikön rakennettakaan ei tarvitse määrittää, vaan tavanomainen runkolukujakauma riittää.
”Mallisto laskee automaattisesti tuotoksen ja kannattavuuden halutuille kasvatusvaihtoehdoille. Voisiko metsänomistaja edes toivoa enempää!” Laiho suosittelee.
JARMO PALOKALLIO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
