Sademetsien vuorilla syntyy satoa jatkuvasti
PAPUA-UUSI-GUINEA
Nainen astuu tuoksuvasta, vihreästä sademetsästä lähes uudelle asfalttitielle. Hänellä on selässään polttopuita. Rinnan päällä riippuvassa verkkokassissa vilkuilee pyöreäkasvoinen vauva.
Kolme muuta nyörikassia ovat täynnä juureksia ja hedelmiä. Pomelot on kiedottu kairapalmun tuoreisiin lehtiin.
Perheenäiti on matkalla takaisin kotikylään metsässä sijaitsevalta rinnepuutarhalta. Sademetsä on tulvillaan lintujen liverrystä, näppäilyä, huutoa ja takomista. Valkoinen, suurikokoinen kultatöyhtökakadu lentää käheästi yskäisten kohti joenuomaa.
Moroben läänin maaseudulla perheenäidit lähtevät jo aamuhämärissä kävelemään avojaloin kohti vuorenrinteiden sademetsiä.
Puutarhat tuottavat satoa jatkuvasti, sillä niissä kasvatetaan useita eri vihannes- ja hedelmälajeja.
Alueen väestöstä suuri osa on puutarhanviljelijöitä. Puutarhan teossa myös miehet ovat ahkerasti mukana. Sademetsää kasketaan, suuret puunrungot ja juuret raivataan, ja naiset kuokkivat alueen kuohkeaksi.
Puutarhat merkitään aidoilla, joiden tolpat teroitetaan kummastakin päästä. Kun maahan lyöty pää lahoaa, tolppa nostetaan ylös. Toinen, teroitettu pää lyödään nyt maahan, ja toinen pää teroitetaan jälleen. Lahoaminen ja teroittaminen jatkuvat.
Lopulta aita on niin matala, että sen yli voi kävellä. Aitaaminen osoittaa alueen olevan jo varattu.
Puutarhaan istutetaan bataattia, ananasta, maapähkinöitä ja vihreitä lehtiä tuottavia ruohokasveja. Matkat sademetsän puutarhoihin käytetään hyödyksi. Kaikki syötäväksi tai tulen tekoon tarvittava kerätään luonnosta kotiin vietäväksi.
Miehet metsästävät villisikoja, pussieläimiä, viidakkorottia, lepakoita ja kasuaareja.
Ihmiset eivät useinkaan tiedä maaseudulla tarkkaa ikäänsä. Eräs kaukana menneisyydessä oleva rajapyykki on japanilaisten miehitysaika 1942–1945.
Vanhemmat ihmiset ovat kertoneet olleensa silloin pikkulapsia, kun japanilaiset oleskelivat naapurikylässä. Naapuri muistaa, että hänen isänsä joutui tekemään maantietä japanilaisille.
Isä ja äiti eivät myöskään aina tiedä lastensa syntymäaikoja. Puutarha raivataan vuosittain uuteen paikkaan, ja ihmiset muistavat puutarhojen sijainnin neljästä kuuteen vuoteen. Sen perusteella he sitten määrittelevät lastensa iän, joten lapsi saattaa olla esimerkiksi viisi puutarhaa vanha.
Monessa Papua-Uuden-Guinean yli 865 heimokielessä ei ole lainkaan sanaa vuosi. Maan kauppakielessä, Melanesian pidginissä krismas-sana tarkoittaa vuotta.
Naiset tekevät usein työtä varhaisesta aamusta iltahämärään.
Sademetsän puutarhoissa äideillä on mukanaan vauvat, pikkulapset ja alle kouluikäiset tytöt. Tytöt oppivat jo pienestä pitäen kantamaan taakkoja ja hoitamaan puutarhaa.
Mukana sademetsässä on myös ainakin osa perheen koirista ja sioista. Kun satoa saadaan yli oman tarpeen, sitä myydään teiden varsilla, kylän toreilla ja omilla pihamailla.
Myynnistä saaduilla tuloilla ostetaan käytettyjä, usein Australiasta tuotuja vaatteita, säilykekalaa, suolaa ja riisiä. Varsin usein toreilla tehdään vaihtokauppaa vihanneksilla ja juureksilla.
Keskikokoisella maaseutualueen torilla myydään usein 20–30 erilaista hedelmää. Tarjolla on myös lukuisia eri banaanilajejeja; eräs myyjä Markhamin laaksossa luetteli 36 erinimistä banaania.
Kotiin tultuaan naiset sytyttävät avotulen joko talon edessä sijaitsevaan nuotiopaikkaan tai talon keskellä olevaan tulisijaan. Kotipihan tuntumassa lapset ja lähisukulaiset odottavat, milloin he pääsevät ruokailemaan.
EERO KETOLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
