Päivät ovat pitkiä pakolaisleirissä

GHAZZEH, LIBANON (MT)

Suomessa iloitaan lumesta. Libanonissa, Bekaan laakson länsipuolella sijaitsevan Ghazzehin kaupungin ulkopuolella ei. Syyrialaispakolaisten leirillä siitä on vain haittaa.

Edellisen lumimyrskyn aikaan Kheirin perheen mainosmuoveilla peitetty teltta alkoi vuotaa. Maa muuttui mutavelliksi.

Perheen aaltopellistä rakennettu asumus lämpiää kamiinalla. Ilma on sakeana kaasun katkusta ja tupakansavusta. Mutaiset kengät jätetään eteiseen – jos sellaiset on. Lämpöä on 9 astetta.

Kheirit ovat asuneet leirillä puolitoista vuotta. Syyriassa he pitivät maitotilaa Homsissa.

Lehmät, lampaat, kanat ja isän ajama taksiauto jäivät Syyriaan, samoin kaikki muukin, kun perhe pakeni sisällissotaa ja humanitaarista kriisiä. Ruokaa ei ollut, eikä turvaa lapsille.

Kheirien tavallinen päivä pakolaisleirillä alkaa kello 5 aamulla, kun kännykän herätyskello soi.

Perhe herää rukoilemaan. Äiti Shoka Al Mohammad rukoilee Syyrian puolesta. Lapset Iman, 17, Ayat, 14, Omar, 11, Asmaa, 8, ja Hiyam, 7, rukoilevat, että ovat turvassa Libanonissa. Isä Mohammad Kheir rukoilee, että perhe pääsisi takaisin Syyriaan.

Äiti laittaa lämmön kamiinaan ja keittää makeaa teetä. Sitten hän tekee aamupalan ja lähettää lapset kouluun.

Isä lähtee töihin seitsemäksi, jos töitä on. Puusepälle on Ghazzehissa enemmän kysyntää kesällä kuin talvella.

Äiti pesee pyykkiä ja pyyhkii lattian isot matot, tekee sitten lounasta lapsille. Kasviksia ja lihaa, punaista ja valkoista.

Vettä haetaan isoihin kanistereihin kunnan vetämästä putkesta. Perhe ostaa pullovettä, jos suinkin voi. Isän mukaan vesi ei ole turvallista: maha kipeytyy, oksettaa.

Vessaan pääsee itse rakennettuun syvennykseen, jossa liejuisessa maassa on reikä.

Ruokaa perhe hakee tavaratalosta pankkikortilla. Muun muassa YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on jakanut kortteja pakolaisille talven alla.

Kuukaudessa Kheirien kortille siirretään 20 euroa perheenjäsentä kohden. Lisäksi toisella kortilla saa ostaa kaasua kaminaan satasella kuukaudessa. Se on tärkeää: muuten pesään päätyy telttamuovia tai vaatteita, ellei lähistöltä löydy oksia.

Mohammad Kheirin mukaan raha riittää kahdeksi viikoksi. Libanon on pakolaiselle kallis. ”Olemme kaikessa normaalitason alapuolella.”

Kuopus, Hiyam, kertaa englannin aakkosia toimittajalle.

Shoka Al Mohammad on tyytyväinen, että leiriin saatiin Unicefin koulu. Lapsilla ei ole leirillä juuri tekemistä. Aikaisemmin he nahistelivat kotona koko päivän. ”Kun koulu avautui, toivo palasi meille.”

Lapsilta jäi sodan takia 1,5 vuotta koulua väliin. Koulutettu Mohammad Kheir piti heille itse tunteja.

Syyrian pakolaisista puolet on lapsia. Pakolaisleirien koulut tuovat opin ja kavereiden lisäksi elämään säännöllisyyttä.

”Rakastamme Syyriaa ja haluamme, että sinne on turvallista palata”, laulaa ryhmä pikkukoululaisia teltassa.

Koulusta tultuaan Kheirien lapset syövät ja käyvät läksyjen kimppuun.

Sitten peseydytään: vesi lämmitetään kamiinan päällä ja lorotetaan pesuhuoneessa päälle hanasta.

Äidillä on päivällä vain aikaa. Hän kahvittelee ja juttelee sukulaisten ja tuttujen kanssa.

Isä palaa töistä viideltä. Hän syö, kylpee ja katsoo televisiota lasten kanssa. Teltassa on sähkövalot, katolla on lautasantenni. Enimmäkseen katsotaan uutisia.

Illalla leirissä on pimeää. Sänkyyn lapset käyvät kello 9. Viisi lasta nukkuu samassa huoneessa, vanhemmat toisessa. Kaikille on omat patjat. Se on enemmän kuin monessa teltassa.

Äiti ja isä menevät nukkumaan puolenyön jälkeen.

Pakolaisleirissä on Kheirien mielestä turvallista. ”Teltoissa asuvat ovat yhtä perhettä”, Mohammad Kheir sanoo. ”Täällä varjellaan ihmisarvoa”, täydentää Shoka Al Mohammad.

Lapset eivät kuitenkaan saa lähteä koulusta kotiin lounaalle, turvallisuussyistä. Koulun piha on aidattu.

Kheirien lapset eivät käy töissä, mutta lapsityövoimaa käytetään paljon.

Ghazzehissa perhe maksaa maanomistajalle kuukaudessa 50 dollaria telttapaikasta. Osa leirin lapsista työskentelee maanomistajan pelloilla. Telttakoulua käydäänkin kahdessa vuorossa, jotta mahdollisimman moni pääsisi mukaan.

Lapsille ja nuorille opetetaan elämäntaitoja. Tavoitteena on ehkäistä lasten hyväksikäyttöä.

Raiskausta käytetään sodassa aseena, eivätkä pakolaisleirit välttämättä ole turvallisia. Syyrian kriisin aikana lapsiavioliitot ovat lisääntyneet avustusjärjestöjen mukaan selvästi. Perheet naittavat nuoria tyttöjään, jotta saisivat nämä aviomiehen turvalliseen huomaan.

Avioliitot suvun sisällä ovat yleisiä, ja siksi vauvoilla on epämuodostumia, läheisestä Al-Rahme-sairaalasta kerrotaan.

Bekaan laaksossa epävirallisia pakolaisleirejä on noussut melkein jokaisen peltoläntin väliin. Leirien lisäksi pakolaisia asuu vuokra-asunnoissa, rakennustyömailla, varastoissa ja autotalleissa.

Viljava, vuorten reunustama Bekaan laakso on maanviljelysaluetta. Täällä tuotetaan paljon viinejä.

Vastaan tulee kuorma-autoja lammaslastissa. Pienet kaupat myyvät paikallisia maitotuotteita.

Vierastyöläisten leirejä oli alueella jo ennestään. Keväällä ja kesällä laaksossa on tarjolla maataloustöitä.

Kheirit muistelevat omaa taloaan ja tilaansa Homsissa. ”Se oli täydellinen.”

Perhe haluaa palata Syyriaan heti, kun se on turvallista. Kuolema ei pelota vanhempia. Maasta paettiin lasten tulevaisuuden tähden.

”Ainoa toivomme on jumala”, Shoka Al Mohammad sanoo.

PAULA LIESMÄKI

Kun koulu

avautui, toivo

palasi

meille.

Avaa artikkelin PDF