MTK haastaa kunnat vaatimaansuomalaista tapaa hankinnoissaan
Julkisissa keittiöissä tulee käyttää enemmän kotimaisia raaka-aineita, korostaaPaula Viertola MTK:sta. Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkistoMaakotka näyttää levittäytyvän hiljalleen etelämmäs. Noin 90 prosenttia reviireistä on kuitenkin yhä poronhoitoalueella.
Metsähallituksen mukaan viimeiksi kuluneen vuoden aikana levinneisyysalueen eteläosista on löytynyt useita uusia kotkareviirejä.
Tutkijoiden mukaan ne ovat merkki siitä, että kotkat ovat hiljalleen palaamassa eteläiseen Suomeen.
Tänä kesänä on löydetty yli 300 asuttua kotkareviiriä. Pesinnät ovat onnistuneet kohtuullisesti. Rengastusikäisiä poikasia on löydetty 150. Metsähallituksen mukaan Suomessa pesii arviolta alle 400 maakotkaparia.
Maakotkien reviirejä kartoitetaan muun muassa siksi, että kotkien aiheuttamat porovahingot korvataan poronhoitajille kotkareviirien perusteella.
STT
Kuntien tulee hankinnoissaan edellyttää, että tuotteet ja palvelut tuotetaan suomalaisen tuotantotavan mukaisesti, MTK:n johdon erityisavustaja Paula Viertola vaatii.
Viertola puhui torstaina Suomi-areenassa Porissa.
Kunnat tekevät vuosittain satojen miljoonien eurojen ruoka- ja palveluhankintoja, Viertola muistuttaa.
”Kun ne suunnataan lähialueelle, se vahvistaa merkittävästi paikallista taloutta, yrittäjyyttä ja työllisyyttä.”
”Kun” toteutuu kuitenkin toistaiseksi harmittavan harvoin. Useimmiten tarjouskilpa ratkaistaan pelkästään hinnan perusteella, usein ulkomaisen tuotteen eduksi.
Jos kilpailulakia tulkitaan liian ahtaasti, kunta puree omaan nilkkaansa. Kunnan oman alueen pienyrittäjät suljetaan silloin käytännössä tarjouskilpailujen ulkopuolelle.
”Kuntien pitää päinvastoin hankinnoillaan vahvistaa kestävästi omassa maassa tuotetun lähiruuan paikallisia markkinoita”, Viertola vaatii.
Hankinnoista päättävät tulkitsevat kilpailulakia aivan liian suppeasti, Viertola sanoo. Kilpailutuksessa voi ja pitää käyttää muitakin kriteereitä kuin hintaa.
Ruokahankintojen vaatimuksena voisi olla suomalaisen eläin- ja ympäristönsuojelun taso, Viertola ehdottaa.
”Vastuullisesti toimiva kunta kirjaa strategiaansa, että verovaroilla ostetaan tuotteita, jotka on tuotettu suomalaisen yhteiskunnan lainsäädännön ja normien mukaisesti.”
Niin on jo Ruotsissa. Siellä kilpailuvirasto on hyväksynyt, että kunnat voivat edellyttää ruotsalaisen eläinsuojelusäännöstön mukaista tuotantotapaa.
”Mahtaisiko Suomesta löytyä kuntaa, joka lähtee aidosti miettimään omaa ruokapolitiikkaansa ja tarvittaessa hakemaan oikeuden rajoja?” Viertola kysyy.
Lähiruuan edistämistä Viertola toivoo myös kuluttajilta ja kauppojen ostopäälliköiltä. ”He ratkaisevat, että lähiruokaa kysytään ja tarjotaan.”
Ilman kysyntää lähiruokaa ei ole, Viertola muistutti.
”Toiveet ja puheet eivät riitä. Lähiruuan tuottajat ja pienet elintarvikeyrittäjät tarvitsevat tuotteilleen markkinapaikat, ostajien uskollisuuden ja tuotteista kunnon hinnan ennen kuin he uskaltavat laajentaa omaa tuotantoaan.”
Viertola myöntää, että lähiruoka maksaa enemmän kuin suurina määrinä liikkuva ruoka. Hänen mielestään niin pitääkin olla: ”Lähiruoka on erikoistuote.”
Hintakin on suhteellinen asia. ”Jos tuottaja saa perunalitran hinnalla juhannusaattona tuopillisen olutta ravintolassa, on perunan hinta kohdallaan”, Viertola vertasi.
Viertola osallistui Suomi-areenassa Porissa keskusteluun, jonka otsikkona oli Paikalliset valinnat, valtavat vaikutukset. Keskustelun järjestivät Suomalaisen työn liitto ja K-kauppiasliitto.
HEIKKI VUORELA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
