passipaikalla Katainen keulaan
Jyrki Kataisen (kok.) hallituksella on ahdistuksen ajat. Eduskunnan kyselytunnit ovat hyvä mittari. Kevätkaudella pääministeri nousi yhä useammin miehekkäästi itse puolustamaan hallitustaan.
Hallituksen alkutaipaleella kansanedustajat testasivat erityisesti valtiovarainministeri Jutta Urpilaista (sd.). Syksystä lähtien joka viides kysymys on ositettu pääministerille. Kokonaistilastossakin Katainen lennähti Urpilaisen ohi 265-240. Urpilainen joutui silti monesti selittämään Kreikka-takuiden salaamista.
Kolmanneksi nousi uuttera työministeri Lauri Ihalainen (sd.), jolle puhemies joutui varmaan useimmin huomauttamaan minuutin aikarajasta.
Opetusministeri Jukka Gustafsson (sd.) nautti kyselytunneista täysin rinnoin. Puoluejohto katkasi kirin tylysti ja lähetti veteraaniedustajan takaisin kyselijöiden puolelle.
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd.) oli kevään 2012 kyselytuntien kuningatar. Vastausten asiasisällössä tosin oli paljon toivomisen varaa.
Tämän kevään kyselytunneilla Guzenina-Richardson jättäytyi vetämättömäksi. Ilmeisesti hän tiesi hyvissä ajoin saavansa potkut.
Uusi peruspalveluministeri Susanna Huovinen (sd.) vastaili alusta pitäen edeltäjäänsä varmaotteisemmin. Huovinen selviytyi leikiten, kun Guzenina-Richardson ryhtyi ensitöikseen piinaamaan häntä kyselytunnilla.
Ei uskoisi, että ulkomaankauppa on tällä hetkellä Suomen suurin ongelma. Yksikään kansanedustaja ei kysynyt koko keväänä ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbilta (kok.) yhtään mitään. Viimeksi Stubbilta kysyttiin lokakuussa.
Stubb tuli vaaleissa eduskuntaan valtakunnan äänikuninkaana. En ole nähnyt vielä yhtään kriittistä analyysiä tästä median luomuksesta, joka saa kuulemma itse valita, ryhtyykö kokoomuksen puheenjohtajaksi vai EU-komissaariksi.
Kyselijöiden tilaston voitti tänäkin keväänä Timo Soini (ps.). Kannoilla tuli Juha Sipilä (kesk.).
Puhemies Eero Heinäluoma (sd.) antaa puoluejohtajille entistä enemmän näkyvyyttä kyselytunnilla. Itsesuojeluvaisto määrää hänet oppositiojohtajien tasapuoliseen kohteluun, mutta myös päähallituspuolueiden ryhmänjohtajat, kokoomuksen Petteri Orpo ja SDP:n Jouni Backman pääsevät tärkeissä keskusteluissa ääneen.
Keskustan ryhmänjohtaja Kimmo Tiilikainen ja ikinuori Mauri Pekkarinen (kesk.) ovat ahkeruudessa lähes puoluejohtajien veroisia kyselijöitä, vaikka Pekkarinen ei aina muista, että pitäisi jotain kysyä.
Riviedustajista ovat poikkeavia talousnäkökulmia esittelevä Kaj Turunen (ps.) ja ruuan alkuperämerkintöjä tiukasti vaativa Anne Kalmari (kesk.) olleet kevätkaudella eniten esillä. Hallitusryhmistä poimitaan herkimmin Ben Zyskowiczin (kok.) kysymykset.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini koki jättimenetyksen. Hän uhrautui jäämään Suomeen, vaikka olisi kuulemma päässyt Brysselissä nationalistien internationaalin johtajaksi.
Suomeksi tuo tarkoittaa kansalliskiihkoisten puolueiden kansainvälistä keskusliittoa. Monenlaisella humpuukilla politiikkaa myydään.
Uusi varapuheenjohtaja Jussi Niinistö on noussut vakavalla puolustusosaamisella puolueen perintöprinssiksi. Kyky nopeatahtiseen keskusteluun hänellä on vielä harjaantumaton.
Varapuheenjohtaja Hanna Mäntylä vaikuttaa ryhmänsä suupalttinaisten rinnalla hiljaiselta viisaalta. Taustaltaan suomensisulaiselle Juho Eerolalle on usein vaikeaa pysyä käsiteltävässä asiassa.
Soini valitutti varapuheenjohtajikseen nelikymppisten sisäsiistien kansanedustajien vitjan. Puolueen sanotaan tasanneen tietään hallitukseen. Odotamme vesi kielellä, miten vanhavennamolainen Pentti Oinonen (ps.) äänestää 700 kertaa kaikkien niiden budjettileikkausten puolesta, jotka seuraavan hallituksen on pakko tehdä.
PEKKA ALAROTU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
