HEVOSELÄMÄÄ Laukki, suomenhevonen
Kun olin lapsi, oli joka maalaistalossa hevonen tekemässä raskaita töitä. Isäni oli ostanut ruunamme Laukin Paavolan kanttorilta. Se oli punaruskea ja vaaleaharjainen, reipasliikkeinen ja mukavaluontoinen eläin, johon olimme kovin kiintyneitä.
Aikana jolloin autoja ei ollut toimi hevonen myös kulkuvälineenä. Muistan monet reellä mummolaan tehdyt kyläreissut. Peittona olivat lämpimät vällyt ja koristeena kaunis rekiryijy. Laukki oli tien päällä reipas kulkija. Se oli myös älykäs hevonen ja oppi tekemään reissuja ilman ohjausta.
Veljeni kiersivät soittamassa haitaria tanssiaisissa eri seurojen taloilla. Pojat sanoivat Laukin tietävän, minne oltiin menossa. Ohjausta ei tarvinnut sen jälkeen, kun ensimmäisestä mutkasta oli käännytty.
Kerran naapurissa asunut mylläri Paavo tarvitsi kyytiä mennäkseen tapaamaan tyttöystäväänsä. Hän otti lainaksi meidän Laukkimme. Isä valjasti reen ja antoi Paavolle suitset käteen. Jossain vaiheessa iltaa Laukki oli päättänyt, että Paavo viipyy riiuureissulla turhan pitkään ja lähti takaisin kotiin. Pian Paavokin huomasi Laukin lähteneen ja lainasi hädissään tytöltä pyörän, että pääsi hevosen perään. Paavolle tuli takaa-ajossa melkoinen hiki lammasturkki päällä. Jutusta riitti naureskelua pidemmäksi aikaa.
Sodan syttyessä jouduimme luovuttamaan toisen kahdesta hevosesta armeijan käyttöön. Laukki lähti sotataipaleelle ja toimi pataljoonan komentajan ratsuna koko sota-ajan. Sodan päätyttyä hevoset kotiutettiin ja tuotiin junalla lähimmälle asemalle. Isä lähti hakemaan Laukkia asemalta. Kun hevonen huomasi isän, se hörähti tervehdykseksi. Tien päälle päästyä ei ohjia tarvittu. Riitti vain kun sanoi, että mennäänpä kotia.
Vuosia ratsuna ollut Laukki ei aluksi muistanut vetämistöitä, vaan ne piti opettaa sille uudelleen. Muitakin muistoja sodasta oli jäänyt. Hevonen oli oppinut, että vihollisen koneilta pitää suojautua. Kerran kun lannanajossa alkoi kuulua lentokoneen ääni, puulasi Laukki juoksuun ja kuorma keikahti nurin porkkanamaahan. Sinä vuonna tuli isoja porkkanoita. Aikaa myöten Laukki tottui taas normaalielämään. Sodan kauhut unohtuivat ja se palveli isäntäänsä moitteettomasti.
Nykyään hevoset ovat ihmisille viihdyttäjiä ratsastuksessa ja ravureina. Vieläkin ne ovat tärkeitä luontokappaleita ja hienoja ystäviä omistajilleen. Suomenhevonen on ansainnut kauniin kiitoksen palveluksistaan meitä suomalaisia kohtaan. Erityisen kiitoksen se ansaitsee kunniakkaasta palveluksesta Suomen itsenäisyystaistelussa.
ANNE PIRNESKOSKI
Luohua
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
