Lähdemme liikkeelle kaipauksesta

sana sunnuntaiksi

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:

”Jos teillä on palvelija kyntötöissä tai paimenessa, niin ettehän te hänen kotiin palatessaan sano: ’Käy pöytään, saat heti ruokaa.’ Ei, te sanotte: ’Laita minulle syötävää, vyötä vaatteesi ja palvele minua sen aikaa kun syön ja juon. Sitten saat sinä syödä ja juoda.’ Ei palvelija siitä saa kiitosta, että hän tekee, mitä hänen tulee tehdä. Niinpä tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän tulee tehdä, sanokaa: ’Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.’” Luuk.17:7–10

Joulu on jäänyt taakse ja katse suunnataan pääsiäiseen. 40 arkipäivän mittainen paastonaika alkaa laskiaisena tai oikeammin sitä seuraavana tuhkakeskiviikkona. Tuleva sunnuntai on 3. sunnuntai ennen paastonaikaa. Päivän latinankielinen nimi septuagesima (=seitsemäskymmenes) viittaa siihen, kuinka monta päivää on pääsiäiseen.

Joillakin ihmisillä voi olla kärjistynyt kuva suomalaisesta kristillisyydestä. Heidän mielestään luterilaisuudessa on kyse vain jatkuvasta syyllistämisestä, ainaisesta kieltäymyksestä ja toisiaan seuraavista uusista vaatimuksista. Ihminen ei kuule koskaan kiitosta, eikä hän milloinkaan koe tehneensä mitään hyvää.

On valitettavasti myönnettävä, että ensi sunnuntain evankeliumi saattaa vahvistaa edellä kuvattuja ennakkokäsityksiä. Vai mitä sanotte?

Palvelija, tai oikeammin orja, tulee väsyneenä ja nälkäisenä kotiin peltotöistä. Isäntä itse ei ole töitä tehnyt. Palvelijalle annetaan heti uusi tehtävä. Vasta sen jälkeen palvelija itse ehkä saa syödä ja levätä. Kiitosta ei kuitenkaan tule, vaan tämän kaiken vain todetaan kuuluvan palvelijan tehtäviin.

Paastonajan teemat ovat ylivertaisia. Meitä muistutetaan kaikista niistä hyvistä lahjoista, joita me olemme Jumalalta saaneet. Mutta samalla meitä ohjataan miettimään myös luopumista. Onko kaikki mahdollinen tarpeellista? Mistä voisin luopua itseni, lähimmäiseni, luomakunnan tai Jumala-suhteeni tähden?

Usko Jumalaan antaa perusluottamuksen koko elämään. Mutta miten me lähdemme liikkeelle? Lähdemmekö me liikkeelle käskemällä vai vasta sitten, kun ensin olemme saaneet muistutuksen Jumalan pohjattomasta hyvyydestä ja rakkaudesta? Nimittäin, emmekö me kuitenkin puhu Jumalasta, joka on armollinen?

Mielestäni virsikirjan virressä 415 on tavoitettu hyvin tämä sanoma. Olkoot nämä sanat myös meidän rukouksemme tällä viikolla.

1. Käskien et hallitse, Kristus, et vaatimuksella.

Laupeudella kosketat, rohkaiset laupeudella.

2. Miekalla et työhösi taivuta, painostamalla.

Katseesi alla taivumme, lempeän katseesi alla.

3. Säikytä et, pelkoon et kutsu, kun vastuumme näytät.

Riemulla täytät, herätät toivon ja riemulla täytät.

4. Uhkaile et, varjele hengestä orjallisesta!

Kaipauksesta lähdemme liikkeelle, kaipauksesta.

Avaa artikkelin PDF