Ruuan tuotanto on kansallinen kysymys
Maailman väkimäärän kasvaessa kysymys ruokaturvasta nousee nykyistäkin vahvemmin esiin. Yltäkylläisyyden keskellä ruokaturvasta puhuminen ei ole muodikasta. Kuitenkin noin miljardille ihmiselle se on enemmän kuin ajankohtaista.
Maailman väkiluvun ennakoidaan kasvavan vuoteen 2050 mennessä yli yhdeksän miljardin. Ruuan tuotannon pitäisi kasvaa siihen mennessä 50 prosenttia.
Muun muassa Euroopan parlamentin maatalousvaliokunnan puheenjohtaja Paolo De Castro moitti viime keväänä EU-komissiota ruokaturvan unohtamisesta cap-uudistuksen yhteydessä. Hänen mielestään isoin kysymys koko maailman tulevaisuuden kannalta on, miten voimme tuottaa enemmän ruokaa.
De Castro ennakoi, että ruokaturvaan joudutaan EU:ssakin palamaan muutaman vuoden kuluttua.
Jokaisessa maassa, jossa siihen on mahdollisuus, pyritään huolehtimaan siitä, että ruokaa tuotetaan vähintäänkin oman maan väestön tarpeisiin. Osin tästä syystä ruuan tuotantoa myös tuetaan lähes kaikissa teollisuusmaissa. Tuen avulla myös pidetään ruuan hinta alhaisempana. Eniten maatalouttaan tukevat Norja, Sveitsi, Japani, Korea ja Islanti.
Euroopan unionin tulevasta yhteisestä maatalouspolitiikasta (cap) ja sen uudistuksesta päätettiin viikko sitten. Seuraavaksi ovat vuorossa Suomen ja EU-komission väliset neuvottelut kansallisista maataloustuista. Neuvotteluista on ennakoitu vaikeita, koska lähtökohtaisesti Suomi ja komissio ovat olleet eri mieltä Etelä-Suomen maataloutta koskevan 141-tuen perustasta.
Komissio pitää tiukasti kiinni siitä, että 141-tuki on väliaikainen ja aleneva. Suomen kanta on ollut, etteivät viljelyolot ole muuttuneet Suomen EU-jäsenyyden aikana. Tuki on kuitenkin vuosien saatossa pienentynyt huomattavasti. Tänä vuonna tuki on 63 miljoonaa euroa kun se vielä vuonna 2000 oli 139 miljoonaa euroa.
Suomen EU-jäsenyyden aikana maataloudesta on tullut aikaisempaa selvemmin yhteinen asia. On erittäin tärkeää, että Suomessa on mahdollisimman laaja yksimielisyys siitä, miten kansallista maatalouspolitiikkaa hoidetaan. Yksimielisyys antaa suomalaisille neuvottelijoille tukevan selkänojan neuvotteluissa komission kanssa.
Onkin valitettavaa, ettei maa- ja metsätalousministeriön ja tuottajajärjestöjen välisissä neuvotteluissa päästy yksimielisyyteen Suomen tavoitteista. MTK:n mielestä hallitus on lähdössä neuvotteluihin liian pienin tavoittein ja valmiiksi luovuttaneena. Tuottajien mukaan hallitus on romuttamassa koko 141-tuen.
Ministeriön suunnitelmissa on luopua vuodesta 2015 lähtien kansallisesta 141-tuesta naudanlihan- ja maidon tuotannossa ja siirtää tuki kokonaan capin piiriin. Leikkauslistalla ovat myös Etelä-Suomen sika- ja siipikarjatuki.
141-tukien siirtäminen EU:n yhteisen maatalouspolitiikan piiriin ei kuitenkaan lisää Suomen EU:lta saamaa rahamäärää, vaan uusi tukimuoto rahoitetaan muista maataloustuista. Valmiiksi taloudellisesti ahtaalla olevien tuottajien talous ei kestä uusia leikkauksia. MTK onkin vedonnut suoraan kaikkiin ministereihin, että hallitus vielä pohtisi Suomen neuvottelutavoitteita.
EU:n yhteisen maatalouspolitiikan aikana kansallinen päätösvalta ja keinot ovat kaventunut lähes olemattomiin, mutta näistä pienistäkin mahdollisuuksista on pidettävä tiukasti kiinni.
Kukaan muu ei etujamme aja, ellemme me itse sitä tee. Oman ruuantuotannon turvaaminen on EU-aikanakin yhteinen kansallinen kysymys.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
