Kansallinen hanke talkoiden varassa

Menneinä vuosina

Suomi näki itsensä mielellään tietoyhteiskunnan

edelläkävijänä maailmassa. Näkemykselle oli perusteensa, mutta viime vuosina ne ovat pahasti rapistuneet.

Esimerkiksi eteläinen naapurimme, usein pikkuveljenäkin mainittu Viro, on koukannut vauhdilla ohi. Kun Suomi tuskailee terveydenhuollon kalliiden ja toimimattomien järjestelmiensä kanssa, hoitavat virolaiset omat terveysasiansa sähköisen kansalaiskortin avulla. Potilastiedot ovat tallessa, kun niitä tarvitaan.

Sähköisessä asioinnissa Suomi on jäänyt jälkeen maailman kärkimaista. Verohallinto ansaitsee kiitokset, mutta muutoin viranomaisilla on tarjota kansalaisille melkoinen sekametelisoppa kuntien, kaupunkien ja virastojen omia palveluvirityksiä, jotka ymmärtävät yhtä vähän toisiaan kuin asiakkaitaankin.

Matkaa tehokkaaseen tietoyhteiskuntaan pidentää sekalaisen palvelutarjonnan lisäksi se, etteivät kansalaiset saavuta tasaveroisesti verkon palveluita. Kansallinen laajakaistahanke on monilla alueilla lähtökuopissaan.

Esimerkiksi Hämeessä ei ole kolmeen vuoteen saatu alulle yhtään laajakaistahanketta. Näin siitä huolimatta, että valmiita kaivantoja maaseutualueilla olisi ollut muun yhdyskuntarakentamisen ansiosta.

Luontevinta olisi, että suuret operaattorit olisivat aktiivisia verkon rakentajia. Kun kyse on ollut maaseutualueista, ei tällaista halua

ole operaattoreilta löytynyt.

Kansallista laajakaistahanketta onkin viety viime vuodet eteenpäin paikallisin voimin ja miltei talkoohengessä. Paikallisesti on syntynyt

uusia verkkoyhtiöitä ja osuuskuntia, joita ilman olisi tuskin tapahtunut mitään merkittävää.

Liikenne- ja viestintäministeriön rakennusneuvos Juha Parantainen pitää paikallisten laajakaistan rakentajien toimintaa kansallisena merkkitekona (MT 12.11.). Tunnustus tulee aiheesta, mutta hallinto olisi voinut tätä

merkkitekoa myös omilla toimillaan paremmin edistää.

Koko maan kattavaa laajakaistan rakentamista koskeva laki on ollut voimassa vuodesta 2010. Se takaa kansalaisille

oikeuden nopeaan tietoyhteyteen ja säätää myös rakentamishankkeiden julkisesta tuesta.

Muutaman vuoden perusteella näyttää siltä, että laajakaistahankkeita jumittaa myös tukihallinnon byrokratia. Hakemukset ovat ruuhkautuneet Liikennevirastoon ja elykeskuksiin.

Asia on uusi myös viranomaisille. Virheiden pelossa päätöksiä ei uskalleta tehdä, ja moni hanke on tyssännyt jatkuvien lisäselvitysten

vaatimiseen tuen hakijoilta.

Kansallisessa laajakaistahankkeessa kyse on kuitenkin ennen kaikkea poliittisesta tahdosta ja sen toteutumisesta. Tavoite on, että tietoyhteiskunnan perusehto – kansalaisten yhteys tietoverkkoon – toteutuisi.

Hallituksen tehtävä on ohjeistaa ja rohkaista päätöksiä tekeviä viranomaisia. Ongelmaksi Viestintävirastossa on koettu, että paikallisten verkkohankkeiden suunnitelmat elävät vielä tukien hakuvaiheessa.

Laajakaistan rakennustarve voi muuttua vielä rakennusvaiheessakin. Tämä pitäisi pystyä huomioimaan myös tuista päätettäessä.

Paikallinen tahto ratkaisee tässäkin asiassa. Savolaisia ei pääse tällä kertaa syyttämään

saamattomuudesta, sillä Pohjois-Savo on laajakaistahankkeissaan maakuntien selvä ykkönen.

Savossa pistettiin lapio maahan ennen tukipäätöksiä. Myös alueen elykeskus myöntää, ettei kaistoja olisi valmiina nykymäärää, jos tekijät olisivat tyytyneet hallinnon tahtiin.

Tietoyhteiskunta palveluineen ja yrityksineen

voi kehittyä vain siten, että kaikki voivat siihen osallistua. Hallituksen pitää vauhdittaa tätä tärkeää hanketta.

Avaa artikkelin PDF