Salamajärvellä ammuttiin koirasusia 20 vuotta sitten
Salamajärven kansallispuiston alueelta Keski-Pohjanmaalta poistettiin vuonna 1994 neljä koirasutta eli hybridiä. Kaikkia koirasusia ei saatu ammutuksi, osa jäi metsään. On yhä epäselvää, mitä niille tapahtui myöhemmin ja jatkoivatko ne sukua.
Kuva: Jaana KankaanpääPetoyhdyshenkilö Alpo Harjun yksityiskohtainen kirjanpito kertoo, miten susihybridit asettuivat Halsuan ja Perhon maastoihin vuonna 1993.
Harju kirjasi vuodesta 1990 lähtien Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (Rktl) Kuusamon tutkimusasemalle lähteviin lomakkeisiin tiedot petolajeista: havaintopäivä ja -paikka, määrä, kulkusuunta, jäljen leveys ja tietoja ulkonäöstä.
Ensimmäinen merkintä suden jäljistä Salamajärven kansallispuistossa on 18.1.1990. Susia liikkui yksittäin tai 2–3 yksilön ryhmänä loppusyksyyn 1993 asti. Sitten tilanne muuttui.
”Karvajalat” tulivat 1993
Ikänsä metsällä liikkunut Harju tuntee Salamajärven ympäristön luonnon. Suden ja koiran risteymälauma herätti heti ilmestyessään epäilyksiä.
”Kahdeksan eläimen lauma tuli oudosti tänne. En tiedä, mistä ne saapuivat”, Harju sanoo.
”Nimitän niitä karvajaloiksi. Jäljet olivat erilaiset kuin suden.”
”Olimme hirvimetsällä 10.11.1993 menossa lentokentän suuntaan. Talaskankaan tiellä oli neljät isot ja pienet karvajalan jäljet. Viikon kuluttua iso yksinäinen otus yritti lyöttäytyä laumaan Pankanevalla”, Harju kertaa.
”Näin niitä läheltä. Yksi oli musta ja yksi hyvin vaalea, jolla oli erityisen selvä vaalea rengas lapojen kohdalla.”
Havaintojen perusteella alueella eli poikkeuksellisen tiheä susikanta.
Riistapäälliköt Jukka Bisi ja Jukka Purhonen kävivät marraskuussa Alpo Harjun kanssa varmistamassa eläinten määrää. Yhdessä laumassa oli 11 ja muualla pienempiä laumoja.
Niinpä joulukuussa 1993 Perhon metsästysseura haki kaatolupaa yhdeksälle sudelle, vaikka jo 9.12.1993 päivätyssä hakemuksessa todetaan, että silminnäkijähavaintoja on suden ja koiran risteymistä.
Neljä eläintä ammuttiin
Tammikuun lopussa perholaiset saivat ministeriöstä luvan neljän eläimen poistoon, kaatolupa myönnettiin helmi–maaliskuuksi 1994. Viimeinen eläin, joka oli punertavan ruskea uros, kaatui Kolmikankaan alueella. Aikuinen eläin painoi vain 26 kiloa.
Suurpetotutkija Erik S. Nyholm totesi kolme neljästä eläimestä villiintyneiksi koiriksi tai susiristeymiksi.
Maaliskuiset kelit olisivat vielä sallineet jahdin, joten Perhon metsästysseura haki maa- ja metsätalousministeriöstä 17.3. lupaa uudelleen ja vielä viidelle eläimelle. Sitä ei kuitenkaan heille myönnetty.
”Minulla on käsitys, että ne olisi silloin pitänyt 1994 tuhota kokonaan”, Harju sanoo.
Loukkupyynti tulokseton
Susihybridit olivat kuitenkin herättäneet ajatuksia muusta käytöstä.
Kirjeessään 12.4.1994 ympäristöministeriön ylitarkastajalle Matti Osaralle Ähtärin eläinpuiston intendentti Jukka Lahtinen esitti Perhon koirasusien poistoa luonnosta loukuilla. Sivulauseessa hän totesi, että eläinten joukossa oli kantava naaras. Susihybridejä kaavailtiin siirrettäväksi eläinpuistoon.
”Jukka Lahtinen otti yhteyttä keväällä 1994”, Harju kertoo.
”Hän kyseli minne koirasusien pyyntiä varten kannattaisi loukku laittaa. Minua pyydettiin neuvomaan asiassa.”
Pyynnissä käytetyn loukun jäänteet ovat yhä maastossa.
”Tämä on kyseinen loukku, jonka Jukka Lahtinen toi autolla Perhoon”, Harju näyttää.
Malli oli saatu Yhdysvalloista.
”Meitä neuvottiin syöttämään kalalla ja teurasjätteillä. Ne kelpasivat karvajaloille. Yhtään otusta loukuilla ei saatu”, Harju kertoo. Loukut olivat pyynnissä vuodet 1994–1998.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
