vierasyliö Lähidemokratia suuri mahdollisuus
Äänestyskopissa käynti neljän vuoden välein houkuttaa entistä vähemmän ja etenkin liitoskunta-alueiden asukkaat kaipaavat uusia vaikuttamisen välineitä.
Halutessaan kunnissa olisi jo nyt mahdollisuus rakentaa monitasoinen kansalaisvaikuttamisen kokonaisuus. Erilaisia vaikuttamisvälineitä on jo käytössä ja kuntalaki antaa kunnille niiden hyödyntämiseen täydet mahdollisuudet.
Kuntaliitoksissa päätöksenteko siirtyy usein etäälle. Varsinkin kaupunki-maaseutuliitoksissa on kokemuksia huonoista päätöksistä, joiden takana on usein enemmän paikallisten olojen huono tuntemus kuin tietoinen halu kuihduttaa syrjäalueita.
Tarvetta olisi kunnanosahallinnolle, jolla olisi sekä päätösvaltaa että rahaa käytettävissään. Vastuualueeseen sillä voisi kuulua esimerkiksi alueen kirjastopalvelut, koulutoimi, neuvolatoiminta, päiväkotitoiminta ja vanhustenpalvelut. Palvelut voidaan ostaa kaupungilta, mutta myös yrityksiltä tai yhdistyksiltä.
Tällaisella periaatteella on toiminut jo 90-luvulta lähtien Ylä-Kemijoen aluelautakunta Rovaniemellä.
Asukkaiden mielipiteistä vakavasti kiinnostunut kunta voisi koota kansalaisraadin asiantuntemuksen, kokemuksen, asuinalueen tai jonkin muun tekijän perusteella. Tietyssä mielessä raateihin rinnasteisia ovat myös useisiin kuntiin perustetut kylien neuvottelukunnat; etenkin silloin, kun niillä ei ole budjettivaltaa.
Kansalais- tai teemaraati voi parhaimmillaan tuottaa vaihtoehtoja kuntien suunnittelukulttuuriin. Tässä, kuten muissakin lähidemokratian välineissä, kipupisteenä on suomalaisen edustuksellisen järjestelmän kyky ottaa vastaan ja omaksua vaihtoehtoisilla osallistumismuodoilla tuotettuja näkemyksiä.
Kovin vähän on vielä kiinnitetty huomiota siihen, miten kansalaisraatien ja vastaavien foorumien esitykset nivotaan osaksi lopullista päätöksentekoa.
Uuden demokratian välinevalikoimassa on myös maailmalla kohtuullisen paljon käytetty osallistuva budjetointi. Kunnan talousarviossa varataan tietty summa johonkin projektiin, vaikkapa puiston kehittämiseen. Asukkaille annetaan mahdollisuus ideointiin ja parhaat ideat toteutetaan.
Kyseessä on siis menetelmä, jossa viranomainen ja paikalliset asukkaat yhdessä asukastilaisuuksissa ja äänestyksissä päättävät verovarojen käytöstä. Lopullinen päätösvalta toteutuksesta tai toteutumattomuudesta on silti kunnanvaltuustolla.
Aluelautakunnat, kaupunkeihin suunnitellut vaalipiirijaot, kansalaisraadit ja esimerkiksi kansanäänestykset ovat viime kädessä kuitenkin edustuksellisen demokratian toimivuuden parannusyrityksiä.
Suomen Kylätoiminta ry:n Juha Kuisma on mielenkiintoisesti määritellyt lähidemokratiamalleille täydennystä kansalaisten omatoimisuudesta, tekemisen demokratiasta. Sille on ominaista, että ihmiset eivät pelkästään ota kantaa tai esitä mielipiteitä, vaan he pyrkivät yhdessä tekemällä, jonkun täsmällisen hankkeen kautta, ratkomaan havaittuja ongelmia ja puutteita.
Tekemisen demokratiaa tyypillisimmillään on kylätoiminta, jossa asukkaat omin voimin parantavat paikallisia oloja joko maaseudun kehittämisrahalla
tai vaikkapa kunnan osoittamalla avustuksella.
Tekemisen demokratialla on monia ominaispiirteitä. Olennaista kuitenkin on, että kunnan on tunnistettava tekemisen demokratian erityisyys ja kyläyhdistykset ja vastaavat toimijat vastuullisina paikallisina kehittäjinä. Modernissa kunnassa hyödynnetään erilaisia kumppanuuksia ja verkostoja eikä muistella mahdollisia entisaikojen kylä-kunta –vastakkainasetteluja. Puolin ja toisin.
Osallistuminen ja kehittäminen on voitava rinnastaa. Saattaisi olla mielekästä perustaa kuntaorganisaatioon erityinen lähidemokratialautakunta, joka toisaalta vastaisi lähipalveluista ja toisaalta toimisi tekemisen demokratian mahdollistajana.
Kyläsuunnitelman tekeminen tähtää siihen, että kyläläiset innostuvat käymään keskustelua tulevaisuudestaan ja haluavat lähteä viemään ajatuksiaan käytännön tasolle, kehittämistoimiksi ja hankkeiksi.
Valitettavan usein kyläsuunnitelmien ulottuvuuksia kunnan lähidemokratiaa edistävänä paperina ei ole ymmärretty. Kylien – tai vaikkapa kaupunginosien – suunnitelmista olisi melko vähäisellä vaivalla koottavissa kuntaan erityinen kylä-, maaseutu- tai hyvinvointiohjelma, jossa välittyisi alueen parhaiden asiantuntijoiden eli asukkaiden yhteinen tahto.
Mahdollisuuksia avaava paperi on myös kunnallinen järjestöstrategia tai yhdistysohjelma, jolla voidaan arvioida järjestöjen ja yhdistysten merkitystä ja roolia kunnassa sekä kehittää kolmannen sektorin yhteistyötä niin kunnan kuin seurakunnankin kanssa. Työkalua on kehitelty muutamassa Turun seudun kunnassa.
Käytännössä järjestöstrategian tavoitteena on kirjoittaa auki ne tavoitteet ja toimenpiteet, miten yhteistyötä julkisen sektorin sekä kolmannen sektorin välillä halutaan kehittää pitkällä tähtäimellä.
Päämääriä ovat muun muassa yhdistysten asiantuntemuksen nivominen osaksi kunnan ja seurakunnan toimintaa ja kehittämistyötä sekä kansalaisnäkökulman vahvistaminen.
Kunnissa pohditaan myös sähköisten vaikuttamisvälineiden kehittämistä.
Periaatteessa internet tarjoaa kansalaisille oivan mahdollisuuden esittää konkreettisia parannusehdotuksia. Kunnissa on kuitenkin oltava riittävät resurssit käydä läpi monenlaisten kommenttien kirjoa ja löytää sieltä näkemykset, jotka voidaan valmistella konkreettisiksi esityksiksi. Facebook-tykkäämisten laskeminen ei riitä.
Kunnissa pitää nyt oivaltaa, että lähidemokratian edistämiseen ei ole yhtä patenttiratkaisua. Lähidemokratian edistäminen koostuu monenlaisista vaihtoehdoista, joista pystytään sommittelemaan kansalaisvaikuttamisen kokonaisuus.
Välineet täydentävät ja tukevat toisiaan. Tähän suuntaan näyttäisi olevan matkalla myös uusi kuntalaki, johon ilmeisesti kirjataan kunnille velvoite tehdä kuntastrategian osaksi osallisuusstrategia; velvollisuus kertoa, miten lähidemokratiaa kunnassa aiotaan edistää.
TAUNO LINKORANTA
Kirjoittaja toimii Varsinais-Suomen Kylät ry:ssä kyläasiamiehenä ja Kansalaiskunta-hankkeen
projektipäällikkönä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
